Kuinka paljon kekseliäisyyttä uskallat jättää käyttämättä?
Ihminen on kautta aikojen ollut kekseliäs – niin hyvässä kuin pahassakin. Kun kekseliäisyys on kanavoitu ihmisten auttamiseen, tuloksena on ollut vaikkapa hyvin toimivia menetelmiä sairauksien tunnistamiseen ja hoitoon. Hyvin onnistunut hoito voi auttaa hallitsemaan sairauksia ja saamaan aikaan taloudellisia ja elämänlaadullisia hyötyjä.
Tommy Tabermanin ajatusta soveltamalla voi kysyä: Kuinka paljon kekseliäisyyttä uskallamme olla käyttämättä? Juuri nyt, tätä muutosta tehdessämme: aikana, jolloin työkyky ja työhyvinvointi sekä niiden johtaminen voivat olla erityisen kovalla koetuksella.
Kekseliästä organisoitumista
Kekseliäisyyttä on kaikkialla: kun työ laajeni pelloilta tehtaisiin, ihminen keksi massatuottamisen, työn jakamisen suorittamiseen ja johtamiseen. Liukuhihna auttoi ymmärtämään määrämittaisuuden, toiston ja työnjaon tuomia hyötyjä, mutta myös niihin liittyviä haittoja ja terveysvaaroja (ks. esim. Väänänen ja Turtiainen 2014).
Meidän aikanamme työ laajenee tehtaista toimistoihin, toimistoista monityötiloihin, pilvipalveluihin ja digitaalisiin palvelukanaviin. Käytössä oleva teknologia ja työnteon tavat kutsuvat meitä keksimään ratkaisuja moniin työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamisen kysymyksiin, kuten:
- Minkälaiselle ajattelu- ja toimintatavoille rakennamme työhyvinvoinnin johtamista?
- Minkälainen työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtaminen parhaiten palvelee työntekoa juuri nyt ja tulevaisuudessa?
- Miten yhdistelemme hyväksi havaittuja, toimivia käytäntöjä ja keksimme uusia?
Kekseliäitä - ja vähemmän kekseliäitä - kytkentöjä
Riippumatta siitä onko työmme liukuhihnalla tai mobiilissa palvelukanavassa, me kytkeydymme toisiimme monin tavoin, vaikutamme toisiimme ja tulemme vaikutetuiksi: yhden ihmisen tekeminen on useimmiten yhteydessä toisten tekemisiin. Tällaiset keskinäiset riippuvuussuhteet ovat ilmeisiä ja vähemmän ilmeisiä, ja niiden väliin mahtuu paljon ennalta arvaamatonta ja yllätyksellistä (ks. lisää kommodori Tom Hanénin 2017 erinomaisesta, yllätystä tutkivasta väitöskirjasta).
Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtaminen prosesseineen on hyvä esimerkki keskinäisistä riippuvuuksista ja kytkeytymisistä. Parhaimmillaan prosessit ja johtaminen kokoavat osapuolia yhteen (esim. johto, esimiehet, työntekijät, hr, työterveys, vakuutuslaitos jne.) ja auttavat sujuvassa yhteistoiminnassa. Prosessi itsessään ei luonnollisestikaan ole automaattisesti toimiva kone. Se on pikemminkin instrumentti - työkalu, jonka käyttäminen edellyttää osaamista.
Kokonaisuuden toimivuus tai toimimattomuus tulee esille viimeistään silloin, kun tehdään tiliä työkyvyttömyyden aiheuttamista kustannuksista.
Korkeat työkyvyttömyyskustannukset voivat osaltaan kuvata osittamisen varjopuolia: sitä, että osapuolet keskittyvät vain oman osuuden hoitamiseen, eivätkä hahmota rooliaan tai tehtävänsä kytkeytymistä ja vaikutuksia kokonaisuuteen.
Lähtökohtaisesti jokainen pyrkii toimimaan oikein sen tiedon ja ymmärryksen varassa, joka sillä hetkellä on käytettävissä. Mutta jos keskitytään tekemään valintoja ainoastaan omista lähtökohdista käsin, pidättäydytään samalla keskinäisestä vuoropuhelusta. Pahimmillaan tämä saa aikaan ei-toivottuja, ennakoimattomia taloudellisia ja muita seurauksia sekä työnantajalle että työntekijällekin.
Kekseliästä uudelleen ajattelua
Työn osittamisella ja ennustettavasti toimivalla systeemillä on oma, kiistaton paikkansa. Kukapa meistä haluaisi arvuutella tuleeko palkka, eläke tai muu tulo ajallaan?
Hyvin toimiva systeemi tunnistaa myös uusia tarpeita. Tarpeita rakentaa sekä ymmärrystä että tekemisen tapoja, jotka tavoittavat aikamme työn luonnetta: esim. itseohjautuvuutta, autonomisuutta, vaihtuvia yhteistyön muotoja, paikkariippumattomuutta, joustavaa asiakkaiden tarpeisiin vastaamista. Ja samalla - hyvin toimiva systeemi säilyttää ymmärryksensä jatkuvuudesta ja pysyvyydestä: hoitamisesta, huolehtimisesta, kasvattamisesta, opettamisesta, pelastamisesta, jne.
Mitä työelämän muutos ja käytettävissä oleva teknologia tarkoittavat työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamisen kokonaisuudessa? Kokonaisuudessa, joka parhaimmillaan pystyy ennakoimaan, toimimaan hyvin, kustannus- ja laatutietoisesti.
Ymmärrys rakentuu monin tavoin. Yhtenä uutena avauksena Kevassa on tuotettu kompleksisuusajattelua käsittelevää Podcast-keskustelusarjaa. Sarjan tarkoituksena on tukea asiakkaidemme muutostyötä, erityisesti työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamisen näkökulmasta.
Kompleksisuusajattelu ei ole uusi johtamisen muotivirtaus. Uutta on se, että sitä koskeva tutkimus ja kuulijakunta laajenevat sekä kiinnostus käytännön sovelluksiin kasvaa. Uutta on ajattelutapa, jonka avulla pyritään ymmärtämään kokonaisuuden tai systeemin toimintaa, keskinäisiä riippuvuuksia, kytkeytyneisyyttä ja mahdollisuuksia elää ja toimia fiksusti maailmassa, jossa hallinta ei ole entisenlaista.
Sarjassamme keskustelevat ihmiset ovat omaksuneet tai omaksumassa ajattelutapaa, joka haastaa totuttuja ajatuksia organisaatioiden toiminnasta ja johtamisesta erityisesti. Lisäksi keskustelijat kertovat, miten he ovat vieneet ajattelutapaa eteenpäin, soveltaen sitä käytännön työhön.
Kekseliäästi muutoksessa
Muutoksessa työkyky ja työhyvinvointi ovat koetuksella. Jotta muutos ei kohtuuttomasti kuormita, tarvitsemme erilaisia taitoja ja osaamista. Yksi niistä voisi olla kekseliäisyys ja sen kaverina tarkoituksenmukainen joustavuus ja kyky toimia muuttuvissa tilanteissa – tilannekuvaa, merkitystä ja päämäärää kadottamatta.
