Mitä Sinä ajattelet painostasi?
Lihavuus altistaa monille sairauksille, lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä ja heikentää toimintakykyä. Se on myös merkittävä työkykyriski.
Epäröinnin kynnyksellä kysy,
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää käyttämättä.
- Tommy Tabermann
Yllä oleva Tommy Tabermannin mietelause pysäytti minut muutama viikko sitten. Se tuli sähköpostiini kiitoksena vastaamisesta Kevan henkilöstön fiilis-kyselyyn. Olin nimittäin juuri aikaisemmin sinä päivänä pohtinut, missä vaiheessa ja miten voisin nostaa keskusteluun itseäni kovasti mietityttävän aiheen - ylipainon ja lihavuuden.
Kyse on hyvin sensitiivisestä asiasta, jossa helposti päädytään vastakkainasetteluun. Yhtäältä paino ja painoon liittyen kunkin keho ovat täysin henkilökohtaisia asioita, eikä siihen pidä kenenkään muun puuttua. Toisaalta taas ylipainoon ja lihavuuteen liittyy tutkitusti merkittäviä terveydellisiä yksilö- ja yhteiskuntatason ongelmia, joihin pitäisi kiireesti löytää ratkaisuja. Moni ylipainoinen haluaisi itsekin apua, mutta asia on vaikea ottaa puheeksi: apua ei kehdata pyytää eikä tarjota.
Mietinnän jälkeen päätin, että minun on tullut aika rohkaistua ja avata faktoja sekä keskustelua tämän aiheen ympärillä.
Lihavuus altistaa sairauksille ja lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä
Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia (painoindeksi ≥ 25 kg/m2). Noin joka neljäs suomalainen oli lihava (painoindeksi ≥ 30 kg/m2). Ylipainoisuus on yleistä myös lapsilla.
Lihavuus altistaa monille sairauksille, lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä ja heikentää toimintakykyä.
Lihavuuden on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä useiden keskeisten kansantautien ilmaantuvuuden lisääntymiseen (mm. 2-tyypin diabetes, sepelvaltimotauti, verenpainetauti, astma, polven ja lonkan nivelrikko). Se voi aiheuttaa psykososiaalisia ongelmia sekä haasteita työelämässä ja opiskelussa. Tutkimusten mukaan lihavuus altistaa myös erilaisille mielenterveyden häiriöille, erityisesti masennukselle.
Lihavuus vaikuttaa kokemukseen työkyvystä
Vaikka lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista Suomessa, tuoretta tietoa sen kokonaisvaltaisista vaikutuksista väestötasolla on vähän. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa, jonka aineistoon kuului 4 956 FinTerveys 2017 -tutkimuksen terveystarkastukseen satunnaisesti valittua täysi-ikäistä henkilöä, tulokset osoittivat, että lihavat kokevat elämänlaatunsa heikommaksi kuin normaalipainoiset usealla elämänlaadun osa-alueella.
Lihavat kokevat myös fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi, ja heillä on enemmän sairauspoissaoloja kuin normaalipainoisilla. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, että lihavuus vaikuttaa laajasti yksilön kokemukseen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä heikentää työkykyä.
Ongelma koskee siis merkittävää osaa suomalaisia ja aiheuttaa sairauden ja työkyvyttömyyden vuoksi inhimillistä kärsimystä yksilötasolla. Sillä on myös yhteiskunnallisesti huomattavia vaikutuksia.
Miten puhua herkästä aiheesta terveyden näkökulmasta?
Tämä kaikki siis tiedetään, mutta miten se näkyy käytännössä?
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tuoneet esille haastetta ottaa ihmisten ylipainoa ja lihavuutta puheeksi vastaanotolla. Toisaalta pelätään, että potilas loukkaantuu. Toisaalta myös ammattilaisten omat keinot käsitellä asiaa tuntuvat puutteellisilta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että myös osa terveydenhuollon henkilöstöstä kärsii samasta ylipaino- ja lihavuusongelmasta kuin asiakkaansakin, eikä ammatillinen status auta heitä asiaan liittyvien omien tunteiden käsittelyssä.
Ratkaisuna on liian usein vaikeneminen ja asian ohittaminen. Saatetaan myös tyytyä siihen, että potilas ei tiedä painoaan, tai että hän antaa silminnähden alakanttiin arvioidun kilomäärän. On merkittävää, että esimerkiksi kuntoutustukea tai eläkettä haettaessa lääkärin B-lausunnossa ei useinkaan mainita potilaan pituutta ja painoa edes selvästi lihavien potilaiden kohdalla.
Kuitenkin näillä seikoilla olisi suuri merkitys monenkin sairauden hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Ylipaino saattaa tulla esille jossakin sivulauseessa, mutta sen merkitystä hoito- ja kuntoutusprosessissa ei yleensä pohdita. Näin toimimalla potilas kuitenkin jätetään selviytymään yksin ison haasteen kanssa.
Nykyisin on jo tiedossa, että painonhallinta ei ole vain sitä, että syödään vähemmän ja liikutaan enemmän. Vähän yksinkertaistaen voitaneen sanoa, että mitä pidempään ihminen on ollut lihava, sitä vaikeampaa aineenvaihdunta on saada normalisoitua ja uusi tasapainotila saavutettua omin voimin. Vielä hankalampaa on jatkossa tavoitepainossa pysyminen.
Lihavuuden ehkäisyn lisäksi tarvitaan lihavuuden hoitoa
Lihavuuden ehkäisemiseksi tarvitaan laajaa ja tavoitteellista yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Pelkkä lihavuuden ehkäisy ei kuitenkaan ole nykyisellään riittävä toimi ongelman korjaamiseksi ja lihavuuden pysäyttämiseksi, vaan tarvitaan myös hoitoa.
Uusien hoitosuositusten mukaisesti lihavuuden hoidon tavoitteena tulisi olla liitännäissairauksien ehkäisyn ja hoidon lisäksi työ- ja toimintakyvyn sekä elämänlaadun parantaminen.
Ensisijainen hoito koostuu elintapahoidosta ja niukkaenergisestä ruokavaliosta. Ryhmän tuki on tässä usein hyödyllistä. Näiden rinnalle on viime vuosina tullut myös uusia lääkehoitovaihtoehtoja. Lihavuusleikkausta voidaan käyttää hoitosuositusten mukaisesti sairaalloisen lihavuuden (painoindeksi ≥ 40 kg/m2), vaikean lihavuuden (painoindeksi 35-40) ja merkittävän lihavuuden (painoindeksi 30-35) hoidossa.
Varhainen tuki ja pitkäaikaisen potilaslähtöisen hoidon tarjoaminen ovat keskeisiä tekijöitä pysyvien tulosten saavuttamiseksi. Hoitopolut ja -prosessit tulee myös selkeästi dokumentoida ja resursoida, jotta ne voitaisiin ottaa laajamittaisesti käyttöön. Tässä on vielä tekemistä.
Miten me sitten löydämme ne ihmiset, jotka kokevat ylipainon tai lihavuuden ongelmaksi ja haluavat siihen apua? Keskustelun voisi aloittaa vaikka kysymällä: Mitä Sinä ajattelet painostasi?