Miten turvallinen olo sinun tiimikaverillasi on?
Vallitseva työympäristö on meillä useimmilla monipaikkainen, jatkuvasti muuttuva ja opettelua vaativa. Jännittävä ja vaikeakin. Tietotyötä tehdään kasvavasti ajasta ja paikasta riippumattomasti ja joskus fyysisesti ja psyykkisesti epävarmoissa olosuhteissa.
Vietämme ison osan hereillä oloajasta työtehtävien parissa. Työhön käytetty aika ei kuitenkaan ole irrallista vallitsevasta maailmantilanteesta.
Jatkuvasta huolia aiheuttavasta uutisvirrasta. Alati muutoksia sisältävän työelämän haasteista ja mahdollisuuksista. Puhumattakaan oman hyvinvoinnin kokonaisuudesta - niistä pienistä ja isommista huolenaiheista tai suunnatonta iloa tuottavista asioista, joiden jakaminen lähimmille tiimikavereille voi tuntua tosi hyvältä.
Harva meistä hallitsee kaiken työhön tarvitun tiedon yksin ja itsenäisesti, eikä onneksi tarvitsekaan. Tarvitsemme työtehtävissämme muita ja muut meitä.
Mutta miten rakennamme yhteisöömme sellaista luottamuksellista ilmapiiriä, jossa itsellä ja kollegoilla on turvallinen olo toimia?
Yhdessä vahvoja ja epävarmoja
On tärkeää tietää, miten tiimikaveri voi. Mitä hänen elämässään on meneillään työn lisäksi? Jotta kollega voisi kokea aitoa läsnäoloa ja arvostusta, keskity kuuntelemaan aidosti.
Ymmärtävä, läsnä oleva vuorovaikutus edellyttää, että työnteon realiteetit mahdollistavat oman halun ja kyvyn kehittyä vuorovaikuttajana. Se voi olla haastavaa, mutta on myös itsellemme mahdollisuus tunnistaa paitsi omaa osaamistamme ja myös oppia tuntemaan toinen toisiamme.
Kun tähän päästään, uskon vahvasti siihen, että yhteisten tavoitteiden edistäminen on entistä mielekkäämpää. Kun ollaan yhdessä samalla keskeneräisellä mahdollisuuksien sivulla menossa, ollaan luvan kanssa myös välillä yhdessä ihan pihalla ja epävarmoina.
Luotatko ajatustesi vara-avaimen kollegallesi?
Psykologisen turvallisuuden tunne ja siitä puhuminen työyhteisössä voidaan vielä osin kokea vaikeana.
Onko heikkoutta hakea turvallisuuden ja arvostuksen tunnetta työyhteisössä? Nähdäänkö asia niin, että on vahvuutta olla näyttämättä heikkouksiaan tai turvautua muihin, jotka rymistelevät karmit kaulassa - koska työelämähän on jatkuvaa kilpailua ja suorittamista?
Ei ole välttämättä helppoa ottaa puheeksi turvatonta tunnetta, varsinkaan jos tiimikavereiden kanssa ei jaeta muita kuulumisia kuin työasioita. Jos toista ihmistä ei tunne, on huomattavasti vaikeampaa luottaa, pyytää apua tai avata ajatuksiaan.
Annan kotini vara-avaimen naapurille, jonka tunnen riittävän hyvin. Uskallan pyytää häneltä apua ja tiedän että saan sitä, ja autan kun hän sitä tarvitsee. Eikä haittaa edes se, vaikkei kotini olisikaan avuntarpeen hetkellä ihan järjestyksessä!
Tätä pohtiessani kannustan lämpimästi sinua päästämään tiimikaverisi juuri sinulle sopivan lähelle ja antamaan ajatustesi vara-avaimen kollegoidesi käyttöön. Päästä myös irti illuusiosta, jossa kukaan ei varmasti tunne tässä kohtaa mitään ihmeellistä, täydellisiä kun ovat, kaikki muut.
Juuri sinä olet tärkeä ja arvokas. Ei ole ajanhukkaa tutustua sinuun - päinvastoin! Kun investoimme yhdessä toisiimme, olemme entistä vahvempia ja valmiimpia kohtaamaan uusia haasteita toisiamme ymmärtäen ja tukien.
Parasta olisi, että työyhteisöissä onnistuttaisiin luomaan ilmapiiri, jossa saamme olla juuri sellaisia kuin olemme: omia aitoja, epätäydellisiä ja jatkuvasti oppivia ihmisiä, joiden on turvallista luottaa toisiinsa. Tällöin onnistumme saavuttamaan yhteiset tavoitteetkin paremmin.
