Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelystä tarkempi kuva
Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentely on yleistynyt viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Ilmiönä se näyttää silti olevan edelleen varsin maltillinen, ja eläkkeen rinnalla tehtävän työn määrä ja siten ansiot jäävät usein pieneksi. Tähän tulokseen päädytään, kun tarkastellaan vanhuuseläkkeen rinnalla tehtävästä työstä karttunutta eläkettä.
Tämä kirjoitus pohjautuu artikkelissa Salonen, Rahkola ja Koskinen (2024) esitettyihin tuloksiin.
Artikkelissa tarkasteltiin rekisteritietojen pohjalta vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelyä ilmiönä ja mallinnettiin sen vaikutusta lopullisen eläkkeen määrään julkisella sektorilla.
Vanhuuseläkkeen rinnalla tehtävän työn vaikutus toimeentuloon
Vanhuuseläkkeen rinnalla tehtävä työ kasvattaa tuloja siitä saatavan palkan muodossa, mutta se kasvattaa myös myöhempää eläkettä.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen eläkettä karttuu 1,5 prosenttia bruttopalkasta koko työuran ajalta, myös siis vanhuuseläkkeen rinnalla tehdystä työstä. Eläkettä karttuu eläkeiän ylärajalle 68-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen vanhuuseläkeaikana karttuneen eläkkeen saa maksuun. Ikäraja on nousemassa asteittain 70 vuoteen.
Nettotuloihin vaikuttaa palkan ja karttuneen eläkkeen lisäksi verotus. Palkkaa ja eläkettä verotetaan molempia ansiotulona.
Kun huomioidaan kaikki verot ja pakolliset sosiaalivakuutusmaksut, samansuuruisen palkan ja eläkkeen verot ovat lähellä toisiaan lukuun ottamatta pienimpiä eläkkeitä (alle noin 15 00 euroa vuodessa), joiden verotus on kevyempää.
Kun ansiotulo muodostuu sekä palkasta että eläkkeestä, sen verotus on yleensä selvästi kevyempää kuin vastaavan suuruisen palkan tai eläkkeen verotus. Tämä johtuu siitä, että veronmaksaja saa tällöin sekä työtulo- että eläketulovähennyksen.
Yksilön näkökulmasta eläkkeellä työskentely kuitenkin kasvattaa tuloja, jolloin verotus yleensä hieman kiristyy progression vuoksi.
Kun eläkkeen rinnalla tehdystä työstä saatava lisätulo on maltillinen (korkeintaan noin 12 000 euroa/vuosi), veroprosentti nousee kuitenkin varsin vähän.
Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelyn piirteitä
Vanhuuseläkkeellä työskentely ajoittuu tyypillisesti välittömästi eläkkeelle siirtymisen jälkeiseen aikaan. Esimerkiksi vuonna 2018 vanhuuseläkkeelle siirtyneistä, vuonna 1954 syntyneistä henkilöistä, noin viidennes työskenteli vanhuuseläkkeen rinnalla eläkkeelle siirtymistä seuraavana vuotena (2019). Kolme vuotta myöhemmin (2022) työssä oli noin kymmenes.
Eläkkeen rinnalla työskentelyä jatkaneiden eläke oli suurempi kuin niillä, jotka eivät jatkaneet. Mallinnuksessa ero oli 312 euroa.
Havainto on kiinnostava ja kertoo siitä, että työtä jatkaneiden työurat ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä ovat joko pidemmät tai ansiotaso korkeampi (tai molempia) kuin niillä, jotka eivät jatkaneet.
Työskentelyä jatkaneiden ammattirakenne muuttuu kiinnostavalla tavalla vanhuuseläkeaikaisen työn teon keston mukaan.
Lyhyemmän aikaa työskennelleiden joukossa korostuvat henkisen työnkuvan ammatit, kuten sihteerit ja hallinnon erityisasiantuntijat. Pidempään vanhuuseläkkeen rinnalla työskennelleissä korostuvat sote-sektorin ja varhaiskasvatuksen ammatit.
Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelystä karttunut eläke - johtopäätöksiä
Vanhuuseläkkeellä tehdystä työstä karttuneen eläkkeen saa hakemuksesta maksuun 68-vuotiaana.
Mallinnuksen mukaan vuonna 1954 syntyneiden kohortissa työskentely eläkkeen rinnalla nosti lopullista bruttoeläkettä vain 20 euroa kuukaudessa, kun vanhuuseläkeaikaisen työn karttuma tuli maksuun. Nettoeläkkeessä vastaava vaikutus oli 16 euroa.
Eläkkeellä työskentelyn vaikutus lopulliseen eläkkeeseen on odotetusti suurempi silloin, kun eläkkeen rinnalla työskennellään pidempään.
Mallinnuksessa havaittiin, että työssä jatkamisella on mainittava vaikutus lopulliseen nettoeläkkeeseen vasta, kun työskentely on jatkunut 4–5 vuotta (57 euroa). Tätä lyhemmällä työskentelyllä vaikutus jää hyvin maltilliseksi (9–10 euroa). Oheinen kuva havainnollistaa.
Kuva: Vanhuuseläkkeellä työssä jatkamisen vaikutus lopulliseen eläkkeeseen. Harmaa palkki kuvaa ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä karttunutta eläkettä ja musta vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen eläkkeen vaikutusta lopulliseen eläkkeeseen vanhuuseläkeaikaisen työnteon keston mukaan.
Vanhuuseläkkeellä työskentely näyttää siis nostavan lopullista eläkettä vain hieman.
Havainto kertoo ennen kaikkea sen, että vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelevien työnteko on julkisella sektorilla lopulta varsin vähäistä. Työtä voidaan tehdä satunnaisesti pieniä määriä kerrallaan, jolloin ansiot ja niistä karttuva eläke jäävät vaatimattomiksi.
Näin ollen työskentely eläkkeen rinnalla on ilmiönä pienempi, kuin mitä voisi helposti ajatella esimerkiksi kyselytutkimuksissa saatavista tuloksista työssä jatkavien osuuksista.
Vanhuuseläkkeillä olevien työpanoksessa on toki käyttämätöntä potentiaalia, jolla voisi olla merkitystä varsinkin työvoimapula-aloilla, mutta työpanoksen kasvattamisen kannalta oleellisempaa on kuitenkin lopulta eläkkeelle siirtymisen myöhentyminen.
Lähteet:
Salonen, Janne & Rahkola, Joonas & Koskinen Lasse (2024): Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelystä karttunut eläke julkisella sektorilla. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2024.
