Jaossa jättipotteja

Muutama vuosi sitten tuskailin - pitäisiköhän minun opetella koodaamaan? Takaraivossani jyskytti sinnikäs uskomus siitä, että ainoa keino menestyä digitaalisessa palvelukehityksessä olisi koodaustaidon hallinta. Tietenkin olin väärässä!

Jätin koodauksen pois osaamispatteristostani ja energiaani vapautui oman kehityssuuntani pohdintaan. Työni kannalta relevantteja vaihtoehtoja on pilvin pimein. Minun oli vain päätettävä, mihin suuntaan haluan lähteä.

Kehityssuuntani kiinnostaa lähtökohtaisesti myös työnantajaani. Yksittäisen työntekijän kehittyminen nostaa nimittäin koko organisaation osaamispääomaa ja se vaikuttaa kaikkeen työhyvinvoinnista tehokkuuteen saakka.

Työnantaja saa tällaisia voittoja kuitenkin vain, jos se uskaltaa tarjota estradin uusien taitojen turvalliselle harjoittamiselle.

Päätä minne kuljet

Hylkäsin helpottuneena koodausmietteeni ja suuntasin katseeni epämukavuusalueelta vahvuuksien vahvistamiseen.

Auttamishalu ja laadukkaan vuorovaikutuksen rakentaminen saivat minut osallistumaan työelämäorientoituneen valmennuskoulutukseen, jonka tarkoituksena on oppia tukemaan valmennettavien omia kehityspolkuja ja auttaa heitä pääsemään kohti tavoitteitaan.

Tämä tuntui luonnolliselta suunnalta myös työnkuvaani kuuluvien digitaalisen palvelukehityksen ja projektityön näkökulmasta. Valmennuksen työkalut, kuten aktiivinen kuuntelu ja avaavat kysymykset, ovat nykyään työarjessani tiiviisti mukana.

Meillä ei suinkaan aina ole mahdollisuutta valita, mitä taitoa kehitämme - on asioita, jotka on yksinkertaisesti pakko omaksua, kuten esimerkiksi työssä tarvittava järjestelmäosaaminen.

Eikä kehittyminen myöskään aina tarkoita uuden taidon haltuunottoa. Joskus siihen riittää mielenkiintoisen luennon kuunteleminen, josta vie ehkä käytäntöön vinkin tai kaksi.

Isossa mittakaavassa omaa kehityspolkua kannattaa kuitenkin tietoisesti pohtia ja määrittää sen suuntaa aktiivisesti.

Taidot estradille

Kaikki mitä me työntekijät opimme, hyödyttää suoraan myös organisaatiotamme. Uudet opit ja taidot voivat mullistaa olemassa olevia toimintatapoja tai synnyttää uudenlaisia ideoita ja kokeilua.

Juju onkin siinä, kuinka hyvin tätä karttuvaa pääomaa osataan ja uskalletaan hyödyntää organisaatiossa.

Rohkeutta kysytään myös meiltä oppijoilta. Meidän pitää aktiivisesti huhuilla palavereissa ja Teams-kanavilla: ”Hei minulla on muuten valmennusosaamista, voisiko sitä kokeilla tässä kohtaa?” Ääneen sanominen tekee oman osaamisen muille näkyväksi ja antaa signaalin siitä, että haluamme kokeilla siipiämme.

Oma aktiivisuuteni vaikutti siihen, että jo valmennuskoulutukseni aikana sain kiinnostuneita yhteydenottoja eri puolilta organisaatiotani. Pohdimme yhdessä, miten kehittymässä olevaa taitoani voisi parhaiten hyödyntää. Nyttemmin valmennusosaamiseni avulla tuetaan työyhteisöä ja lisäksi monenlaista uutta on suunnitteilla.

Työyhteisöni on ollut alusta asti kannustava, eikä ketään ole haitannut, että vasta harjoittelen. Tärkeintä on se, että haluan oppia lisää ja kokeilla osaamistani käytännössä.

Tilanne on voitokas kaikille - minä saan harjoitella ja innostua, työnantajani saa puolestaan uusia keinoja tukea henkilöstönsä hyvinvointia ja samalla sen osaamispääoma vahvistuu.

Organisaation voitto on myös se, että uusia toimintatapoja ja kokeiluja syntyy valmennuksen ympärille.

Kahden kauppa

Työelämä tarvitsee erilaisia taitoja - kuten esiin nostamiani koodaustaitoja ja valmennusosaamista - samassa paketissa tai erikseen. Nousevien työelämätaitojen ja osaamisalueiden spektri on valtava, ja sieltä löytyy varmasti meille jokaiselle jotakin kiinnostavaa, johon tarttua.

Meiltä edellytetään yhä enemmän halua ja kyvykkyyttä omaksua uutta. Se ei kuitenkaan vielä yksistään riitä, koska ilman käytäntöä uuden oppiminen jää vaillinaiseksi. Oppijan pitää uskaltaa olla aktiivinen, työyhteisön puolestaan kannustava ja rohkaiseva.

Kun molemmat osapuolet antavat panoksensa, luvassa voi olla jättipotteja sekä työntekijälle itselleen että työnantajalle.