Korkeaan rakennetyöttömyyteen ei pidä alistua
Kesälomien keskellä tuli varmistus sille, että hallituksen tavoite 72 % työllisyysasteesta tullaan saavuttamaan. Monen mielestä mahdottomana pidetyn hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen on erinomainen asia, erityisesti kun se on syntynyt pääasiassa kokoaikaisten työsuhteiden syntymisen kautta.
Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamista on silti syytä pitää vain välitavoitteena. Meillä on vielä pitkä matka muiden Pohjoismaiden tasolle. Onkin syytä kysyä, miksi emme tavoittelisi tasoa, jolle muut Pohjoismaat ovat päässeet?
Panoksia työllisyyskehitykseen
Korkea työllisyysaste on tärkeää niin julkisen talouden tasapainon kuin vaikkapa työeläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Vaikka työeläkkeiden rahoitukseen käytetään kasvavassa määrin työeläkejärjestelmiin koottuja sijoitusvaroja, tässä vaiheessa sijoitusten tuottoja, niin jatkossakin ylivertainen valtaosa eläkkeistä rahoitetaan työssä olevien ja heidän työnantajiensa maksamilla työeläkemaksuilla.
Mitä enemmän ihmisiä on töissä, sitä paremmin eläkkeet kyetään rahoittamaan maksutuloilla ilman että maksuihin kohdistuu korotuspaineita eläkeläisten määrän kasvaessa. Korkea työllisyysaste vähentää myös kysyntää sosiaaliturvaa kohtaan. Korkean työllisyysasteen merkitys korostuu työssä olevien ikäluokkien pienentyessä.
Työllisyyden kohenemisen myötä on onneksi vaimenneet puheet siitä, että olemme jo saavuttamassa todellisen täystyöllisyyden ja ettei enää olisi merkittävästi mahdollisuuksia alentaa työttömyyttä.
Olen aina pitänyt erittäin virheellisenä ja yhteiskunnallisesti kalliina alistumista korkeaan, niin kutsuttuun rakenteelliseen työttömyyteen. On toki tunnustettava, että rakenteellisen työttömyyden purkaminen ei ole helppoa, eikä siihen ole yhtä ratkaisua. Tarvitaan vaikuttavampaa räätälöityä työttömien aktivointia.
Työttömien aktivoinnissa hallitus on tekemässä yhden pahimmista virheistään, jos toteutetaan kaavailut kuntien roolin ja viranomaisten yhteistyön vähentämisestä sekä moniammatillisen otteen vesittämisestä työttömien aktivoinnissa.
Pirkanmaalla ja muillakin alueilla toiminnassa ollut työllisyyskokeilu on osoittanut, että moniammatillisesti ja useamman keskeisen toimijan yhteistyöllä järjestetyillä ja yksittäisen työttömän ongelmia ratkovalla toimintamallilla saadaan työttömien työllistymisessä hyviä tuloksia aikaan. On myös madallettava työllistymisen esteitä. Lisäksi on kehitettävä maahan muuttaneiden kotouttamista siten, että he työllistyvät.
Kannustusta ja asennemuutosta tarvitaan
Tarvitaan aitoa kannustusta oman osaamisen uusintamiseen ja toimivia täydennyskoulutusjärjestelmiä. Suomi on menestynyt osaamisella ja siihen panostamisella. Muutosvauhdin kiihtyessä se on entistä keskeisempää.
Merkittävä osa työttömyydestä ja työttömyysuhkista perustuu osaamisen puutteisiin.
On tärkeää huolehtia, että koulutusjärjestelmämme toimii hyvin lapsi- ja nuorisoikäluokkien osalla. Sen lisäksi on entistä tärkeämpää, että aikuisten osaamista ja sen uusintamista parannetaan. Tässä asiassa on myönteistä tapahtumassa: hallitus ja työmarkkinaosapuolet ovat aidosti liikkumassa oikeaan suuntaan.
Tarvitaan myös asennemuutosta yhteiskunnassa: kaikki työ ja työkykyisyys on arvokasta, ei ole syytä luokitella ihmisiä mustavalkoisesti työkykyisiksi tai -kyvyttömiksi. Myös osatyökykyiset ovat merkittävä yhteiskunnallinen voimavara ja heidän saamisensa nykyistä enemmän mukaan normaaliin työelämään on tärkeä tavoite. Tähän tarvitaan asennemuutosta sekä mm. palkkatukijärjestelmän kehittämistä.
Pelkkä uusien entistä korkeampien työllisyysastetavoitteiden esittäminen ei riitä, vaan tulee keskittyä siihen, miten rakenteelliseksi luokiteltua työttömyyttä voidaan aidosti vähentää. Laaja toimenpideohjelma ja sen toteuttaminen rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi tulisi olla seuraavan hallituskauden keskeisiä tavoitteita.
