Masennuksen oikealla hoidolla voidaan vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen
Mielenterveyssyistä alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet olivat lievässä laskussa viime vuonna. Varhaisen vaiheen oikealla hoidolla ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla ehkäistään työkyvyttömyyttä ja voidaan välttää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.
Kevan tuoreet tilastot julkisella alalla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä kertovat myönteisestä käänteestä. Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on ollut nousussa viimeisen viiden vuoden tarkastelussa aina vuoteen 2018 asti. Vuonna 2020 tapahtui kuitenkin käänne, ja laskua tapahtui erityisesti mielenterveyssyistä alkaneissa työkyvyttömyyseläkkeissä.
Masennus on ollut suurin yksittäinen sairausperuste julkisen alan työkyvyttömyyseläköitymiseen. Tämä kasvutrendi oli vuonna 2020 kääntynyt hienoiseen laskuun.
Syyksi on arvailtu muun muassa sitä, että ihmiset olisivat terveempiä, hakemuksia työkyvyttömyysseläkkeestä ei tulisi yhtä paljon, taikka että niitä hylätään aikaisempaa enemmän.
Masennuksen takia eläkettä hakevien määrän väheneminen oli merkille pantava positiivinen ilmiö, vaikka pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä ilmiöstä ei voi vielä vetää.
Poikkeustilanne voi vaikuttaa myös siten, ettei hoitoon hakeuduta mielenterveysongelmien vuoksi samaan tapaan, vaan odotellaan tilanteen normalisoitumista. Koronan ja poikkeusvuoden pitkäaikaisvaikutukset työkykyyn ja työkyvyttömyyteen ovat vielä näkemättä. Ahdistuneisuushäiriöiden lievä kasvu voi sekin olla ”koronailmiö”.
Mielenterveyspalveluiden hoitojärjestelmät eivät ole mukautuneet lisääntyneeseen palvelutarpeeseen
Huolimatta koronavuoden pienistä positiivisista signaaleista masennus on eittämättä yhä merkittävä työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus työikäisten ihmisten keskuudessa.
Vakavat mielenterveyden häiriöt eivät ole lisääntyneet, mutta mielenterveyshäiriöiden aiheuttama palvelutarve on muuttunut yhteiskunnallisten muutosten myötä. Mm. digitalisaatio, some-maailman haasteet, työelämän murros, ilmastonmuutos ja elämän nopeatahtisuus haastavat ihmisten jaksamista.
Apua haetaan entistä enemmän, mutta palvelujärjestelmät eivät ole onnistuneet mukautumaan lisääntyneeseen kysyntään.
Suomessa on jo vuosia satsattu erikoissairaanhoidon kehittämiseen, mutta samaan aikaan perustason resurssointiin, mm. ensilinjan matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluihin, on syntynyt suuri vaje. Ihmiset jonottavat hoidon tarpeen arvioon ja hoitoon pääsyä usein viikkoja tai kuukausia.
Arvokas alkuvaihe, jolloin pienemmillä hoitotoimenpiteillä voitaisiin puuttua oireisiin, menetetään, ja hoidoksi tarjotaan valitettavan usein vain sairauslomaa ja lääkkeitä näyttöön perustuvien, strukturoitujen ja vaikuttavaksi osoitettujen terapeuttisten vaihtoehtojen puuttuessa valikosta.
Pahiten oireilevat potilaat ohjautuvat lopulta erikoissairaanhoitoon. Kelan pitkää kuntoutuspsykoterapiaa käytetään osin korvaamaan julkisen terveydenhuollon puutteita, ja sinne lähetetään myös sellaisia asiakkaita, jotka olisivat oikealla hoidon ajoituksella kyenneet hyödyntämään merkittävästi lyhyempiä hoitovaihtoehtoja.
Pelkkää sairauslomaa käytetään liian usein ratkaisuna masennuksen hoitoon
Miten ilmiöt sitten näkyvät työeläkevakuuttajalla?
Valitettavan usein tulee vastaan kuntoutustuki- ja eläkehakemuksia, joissa masennuksen hoito on ollut sairauslomalla olemista ja muutaman lääkkeen kokeilua, siinä sivussa ovat toteutuneet psykiatrisen sairaanhoitajan tai sosiaalityöntekijän keskusteluvastaanotot 1-2 kertaa kuukaudessa. Lääkärikontaktit ovat olleet yksittäisiä, lähinnä lausunnon tekoon liittyviä. Varsinaiset terapeuttiset hoitokokeilut puuttuvat, eikä kuntoutuksen tarvetta ole asianmukaisesti arvioitu sairausloman ensisijaisuusajan kuluessa.
Tosiasia kuitenkin on, että pelkkä sairausloma harvoin, jos koskaan, on mielekäs hoitomuoto minkään tasoisessa masennuksessa.
Lähinnä se passivoi potilaan rooliin ja nostaa tutkitusti kynnystä työelämään paluuseen. Vaikeammissa tautimuodoissa sairauslomaa toki tarvitaan, mutta niissäkin tilanteissa työ- ja toimintakyvyn palauttamisen ja voimavarakeskeisen näkökulman pitäisi olla läsnä ensimmäiseltä vastaanottokerralta alkaen.
Lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa pitäisi tarkkaan harkita, pystytäänkö mm. työn muokkauksella ylläpitämään työ- tai osatyökykyisyyttä niin, ettei kokoaikaista sairauslomaa tarvittaisikaan, eläkeratkaisuista puhumattakaan.
On myös tärkeä muistaa, että kuntoutustuki- ja eläkeoikeutta arvioidaan työkyky- ja sairausperusteisesti, ei toimimattoman hoitojärjestelmän kautta.
Työkykyjohtaminen ja matalan kynnyksen palvelut avainasemassa mielenterveyshäiriöiden vähentämisessä
Työpaikoilla ja työterveyshuolloissa on tapahtunut paljon hyvää kehitystä työkykyjohtamisessa.
Puhe masennuksen ja muiden mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä on myös saattanut vaikuttaa siten, että työkykyjohtamisessa kiinnitetään enenevästi huomiota tähän ryhmään.
Samoin v. 2020 julkaistu Kansallinen mielenterveysstrategia ohjeistaa panostamaan varhaisen vaiheen mielenterveys- ja päihdehäiriöiden hoitomalleihin, ja käynnissä olevan Tulevaisuuden Sote-keskus -hankkeen yksi keskeinen kehittämisalue on matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut.
HYKS-erityisvastuualueella käynnistyi keväällä 2020 mittava Terapiat etulinjaan -hanke, jossa tavoitellaan merkittävää saatavuuden lisäystä matalan kynnyksen palveluihin perustasolle. Keski-Suomessa on käynnissä Työote-hanke, jonka tavoitteena on sitoa työterveyshuolto tiukemmin mukaan hoitopolkuun erityisesti työkykyasioissa.
Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuudessa tapahtunut taittuminen on hyvä uutinen, suunta on oikea, mutta lukumäärinä puhutaan keskimääräin sadasta henkilöstä. Vielä ei siis ole syytä tuulettaa taikka ajatella, että eläkealkavuus pienenee itsestään. Asiaan pitää jatkossakin kiinnittää huomiota ja varmistaa hyvän kehityksen jatkuminen.
Lisää aiheesta
- Uutinen: Mielenterveyssyistä alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu taittui julkisella alalla
- Tilastot ja ennusteet
- Blogikirjoitus, eläkejohtaja Merja Paananen: Peruutuspeiliin katsominen auttaa kääntämään rattia
- Blogikirjoitus, johtajaylilääkäri Tuula Metsä: Miten mielenterveystyö on muuttunut sairaalahoidosta strategiseksi voimavaraksi
