Nuori, teetkö töitä palkkakuitilla vai ilman
Oma ”työurani” alkoi joskus 10-vuotiaana, kun vahdin naapurin 2-4 -vuotiaita lapsia pientä korvausta vastaan. Aika pian näitä lapsenhoitokeikkoja olikin joka viikonlopuksi ja yläkouluajan teinkin jo töitä viitenä iltana viikossa. Palkka maksettiin käteisellä, mikä minusta tuohon aikaan tuntui täysin normaalilta. Ei juolahtanut mieleeni verotus saati eläkeasiat.
Kun sitten sain ensimmäisen ”oikean” työn kaupasta, tuntui luontevalta, että palkka maksetaan pankkitilille ja työnantajalle viedään verokortti. Tuolloinkaan en ajatellut eläkemaksuja tai tulevaa eläkettä, mutta onneksi jälkeenpäin olen voinut todeta, että työnantajani hoiti lakisääteiset maksut asianmukaisesti.
Harmaassa työssä rei´ittelee oman tulevaisuutensa lompsaa
Nuorena ei töitä etsiessä ensimmäisenä mieti tulevia eläkepäiviä. Jos satunnaisia töitä sattuu saamaan, useimmille tärkeintä on siitä käteen jäävä raha. Sekään ei välttämättä tunnu häiritsevän, jos liksan saa ”puhtaana käteen”, koska puhtaalla rahallahan ne arkimenot maksetaan. Mitä väliä sitten on, onko palkasta maksettu verot ja muut sosiaalimaksut?
Harmaa talous saattaa tuntua harmittomalta sillä hetkellä, kun tarve rahalle on suuri. Kuitenkin siinä sahaa omaa oksaansa. Jos harmaassa työssä sattuu tapaturma, ei saa työtapaturmavakuutukseen liittyviä palveluita. Huonolla tuurilla saa elinikäisen vaivan ja jää vaille korvauksia. Harmaat työansiot eivät oikeuta työttömyyspäivärahaan eivätkä ne kerrytä eläkettä. Nuorena asia tuntuu ehkä vähäpätöiseltä, mutta eläkeiän kynnyksellä asiaa tarkastelee aivan toisella tavalla.
Oli kai niist eläkkeist puhetta yläkoulussa
Miksi asia ei sitten kiinnosta? Monelle elämä on tässä ja nyt; mitäpä sitä miettimään, miten omat raha-asiat hoituvat 40-50 vuoden päästä.
Koulussa työtä, verotusta ja eläkkeitä sivutaan varmaankin teoriatasolla, vaikka haastattelemani hieman päälle parikymppinen nuori ei muista tällaisista olleen puhetta vielä yläkoulussa. Varmaankin opettaja on asiasta puhunut tunnilla, mutta tuossa elämänvaiheessa asia ei ole kiinnostanut.
Lukiossa hän muisteli olleen joitain kursseja, mutta ei niistäkään hänelle käytännön eväitä jäänyt. Eikä hänen kaverinsakaan tuntuneet olevan selvillä siitä, että heidän tuleva eläkkeensä tullaan laskemaan työansioiden perusteella. Siellä palkkakuitissahan on läjä niitä vähennyksiä, joiden perusteet eivät kaikille ole selviä.
Käsi ylös, kuka kuuluu reilukerhoon
Vastuullinen kesäduuni -kampanjalla on jo muutaman vuoden ajan pyritty nostamaan niin nuorten kuin työnantajienkin tietoisuutta reilun pelin hengestä. On reilua tehdä kirjallinen työsopimus, johon nuori voi rauhassa tutustua vanhempiensa kanssa. On reilua perehdyttää kunnolla, järjestää mielekästä tekemistä ja kohdella nuorta oikeudenmukaisesti. Reilua on myös maksaa työn vaatimusten ja nuoren kokemuksen mukaista kohtuullista palkkaa.
Pitänee palkata Sanni, sillä jos vain tää täti täällä heiluu, ei se taida hirveesti nuorisoa kiinnostaa.
Jos tuohon listaan vielä voisi lisätä sen, että työnantaja avaisi nuorelle palkkakuitin sisällön, niin mahdollisesti nykyistä useampi nuori tietäisi, mistä eläke kertyy. Ehkä he silloin myös tarkastaisivat, että työeläkeotteelta löytyvät kaikki heidän työsuhteensa ja myös ammatillisen perustutkinnon ja/tai korkeakoulututkinnon tiedot.
Millä taikasauvanheilautuksella nuoret (ja myös hieman varttuneemmat) saataisiin kiinnostumaan omista asioistaan? Pitänee palkata Sanni, sillä jos vain tää täti täällä heiluu, ei se taida hirveesti nuorisoa kiinnostaa.
