Pappi vai pankinjohtaja? Urasuunnittelua 2020-luvulla
Tein lukiossa reilut kaksikymmentä vuotta sitten ammatinvalintatestin, joka listasi vastausteni perusteella minulle soveltuvimmat ammatit. Listan kärjessä olivat ylivoimaisina pappi ja pankinjohtaja. Mielestäni tulos oli ihan älytön, mutta tein kuitenkin saman testin myöhemmin uudelleen – tuloksena samat pappi ja pankinjohtaja.
Kumpikaan ammateista ei kiinnostanut minua. Ja eihän sama ihminen voisi olla sopiva sekä papiksi että pankinjohtajaksi! Nyt ajattelen, että testin tulos olikin melko hyvä ennustus siitä, mitä tulisin isona tekemään.
Työelämän mukana myös urasuunnittelu on muuttunut valtavasti – tai ainakin sen olisi pitänyt muuttua. Työssäni työkykyjohtamisen parissa olen tehnyt 5 tärkeää havaintoa:
1. Työurasuunnittelu on jokaista koskeva asia – ei vain nuorten, ”uratykkien” tai huippuasiantuntijoiden.
Ei ole enää yhtä ”uraa”, jossa mennä sivuille katsomatta, koulusta eläkkeelle.
Kiipeilyteline voisi paremmin kuvata nykymenoa: kokoajan muuttuva reitti omaan tavoitteeseen voi edetä pidempääkin kautta ja sattumien ohjaamana. Samalla pitää sietää epävarmuutta. Lopulta vastuu oman työuran tavoitteista on jokaisella itsellään.
2. Omien vahvuuksien tunnistaminen kannattaa aina – samoin niiden osuva sanoittaminen.
Työnhakijalle annettu perinteinen neuvo miettiä omat vahvuutensa on pätevä treeni ihan jokaiselle. Ota selvää, mitkä vahvuudet tai osaamiset todella ovat tehtävässä välttämättömiä ja mitkä voi joko oppia työssä tai missä sinun ei tarvitsekaan olla hyvä.
Henkilöstöpalveluyritys Baronan toimitusjohtaja totesi vastikään, että oman ammattitaidon sanoittaminen uudella tavalla on tärkeä juttu, kun haluaa hakeutua uudelle alalle. Miten kuvaat omia vahvuuksiasi ja osaamistasi jollekin, joka ei tiedä alastasi yhtään mitään? Ehkä huomaat, että se minkä luulit olevan erityistä osaamista juuri nykyisellä alallasi, onkin itse asiassa paljon hyödyllisempää, kun vain sanoitat sen uusiksi.
3. Tiimityössä voi menestyä erilaisilla vahvuuksilla.
Tulevaisuudessa tiimityön edelleen lisääntyessä saatat huomata, että työ eri tiimeissä tuo sinusta esiin uusia vahvuuksia. Onnistumisesi tietyssä tehtävässä saattaa olla enemmän koko tiimin kuin vain sinun vahvuuksistasi kiinni.
Jos siis joku ammatti tai tehtävä kiinnostaa, älä sorru ajattelemaan, ettet ole tuollainen tai tällainen. Ota haaste vastaan ja saatat huomata oppineesi uusia taitoja.
4. Mitä enemmän jaat, sitä enemmän saat.
Uuden oppiminen on tärkeää, ja parhaiten se onnistuu, kun saat ja joudut jakamaan vastuuta. Kapea omasta tontista kiinni pitäminen tuskin kehittää ketään tai parantaa uramahdollisuuksia.
Jos huomaat, että hoidat tonttiasi kovin yksin ja poissaolosi voi lamauttaa tärkeän toiminnan, ota asia työpaikalla puheeksi. Tee samoin, jos huomaat että se, mistä yksin vastaat, ei olekaan tulevaisuudessa enää kovin tärkeää: silloin on aika opetella uutta.
5. Asiaosaaminen ei riitä – metataidot ratkaisevat.
Muodollista koulutusta ja hankitun ammattitaidon ylläpitoa on aiemmin painotettu enemmän. Ammattitaito myös käsitettiin kapeammin johonkin tehtävään tai alaan liittyväksi. Uudelle vuosikymmenelle tultaessa koko käsitys ammattitaidosta on muuttumassa.
Asiaosaamista ja myös yksittäisiä erityistaitoja enemmän painotetaan esim. valmiuksia työskennellä eri tavoin, eri porukoissa, taitoa viestiä siitä mitä tekee ja mitä oppii – ja myös kykyä huolehtia itsestään, hyvinvoinnistaan ja oppimisestaan. Kaiken pohjimmaisena on hyvä itsetuntemus, mukaan lukien se, mikä itseä motivoi ja miksi. Nämä niin sanotut metataidot ovat pysyvämpiä kuin jonkin ammattialan osaaminen, ja siksi niiden varaan kannattaa rakentaa.
Minusta ei tullut pappia eikä pankinjohtajaa. Olen silti saanut olla rinnalla kulkija, neuvottelija, tiukkojen laskemien tekijä ja tulevaisuuteen katsova johtaja. Hyvin on kaikki tuo ja paljon muuta mahtunut samaan ihmiseen.
Siispä viimeisenä vinkkinä urasuunnitteluun: yhdistele ideoita ennakkoluulottomasti äläkä jumitu ammattinimikkeisiin.
