Peruutuspeiliin katsominen auttaa kääntämään rattia
Vuoden 2020 julkisen alan eläköitymistilastot on julkaistu. Mitä menneen poikkeusvuoden tilastot meille kertovat ja millaisia tulkintoja tilastoista on johdettavissa?
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa tavoiteltiin vanhuuseläkeiän nousua, mikä on selkeästi onnistunut ja tilastoista nähtävissä. Vanhuuseläkealkavuus on laskenut ja eläkkeelle siirtymisikä noussut.
Ilahduttavaa on, ettei työkyvyttömyyseläkealkavuus ole samaan aikaan vastaavasti noussut, vaan julkisella alalla työkyvyttömyyseläkealkavuudessa on ollut vuo sina 2018-2020 jopa pientä laskua. Viime vuonna julkisella alalla siirtyi noin 5500 henkilöä työkyvyttömyyseläkkeelle, vanhuuseläkkeelle reilusti enemmän, noin 12 600 henkilöä. Erinomaista on, että edelleen osatyökyvyttömyyseläkkeitä on julkisella alalla noin puolet kaikista alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä.
Samaan aikaan eläkkeelle siirtymisikä nousee. Keskimäärin eläkkeelle siirrytään 61,3-vuotiaana; vanhuuseläkkeelle 64,2-vuotiaana ja pysyvälle täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 59,6-vuotiaana.
Mielenterveyshäiriöiden perusteella myönnettyjen eläkkeiden kasvutrendi taittui
Mielenterveysperusteisten eläkkeiden kasvusta on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu paljon. Ilmiötä on syytäkin seurata tarkasti, koska eläkkeelle siirtymisiän nousu ei auta, jos emme pysty estämään ennenaikaista eläköitymistä keski-iässä tai jopa sitä aikaisemmin.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat kuitenkin edelleen yleisin syy työkyvyttömyyseläköitymiseen julkisella alalla ja mielenterveyshäiriöiden perusteella alkaneet eläkkeet ovat vasta toisella sijalla. Vuonna 2020 kaikista alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä 35 % oli tules-sairauteen ja 31 % mielenterveyshäiriöön perustuvia.
Erona näissä kahdessa suurimmassa ryhmässä on ollut se, että tules-perusteet ovat olleet laskussa jo vuosia, kun taas mielenterveydenhäiriöiden perusteella myönnetyt eläkkeet ovat olleet kasvusuunnassa. Hyvä uutinen julkiselta alalta on kuitenkin se, että tämä kasvutrendi taittui vuonna 2020.
Masennus sekä toistuva masennus ovat kuitenkin suurin yksittäinen sairausperuste työkyvyttömyyseläköitymisen taustalla. Viime vuonna masennuksen perusteella jäi työkyvyttömyyseläkkeelle noin 1200 henkilöä, mikä on noin 100 henkilöä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ahdistuneisuushäiriöiden osuus yksittäisenä työkyvyttömyyseläkkeiden sairausperusteena sen sijaan kasvoi hieman vuonna 2020.
Julkisella alalla on myös viitteitä erityisesti nuorempien ikäluokkien työn ilon katoamisesta ja työhyvinvoinnin huononemisesta (Julkisen alan työhyvinvointitutkimus, 2020). Työkyvyttömyyseläköityminen mielenterveyssyistä, erityisesti masennuksen takia, on kuitenkin eri asia. Mielenterveysperusteinen eläkealkavuus kasvoi 45-49-vuotiailla sekä yli 60-vuotiailla vuonna 2020. 60 vuotta täyttäneillä kasvoivat myös tules-perusteiset työkyvyttömyyseläkkeet.
Myös työkyvyttömyyseläkehakemukset vähenivät
Työkyvyttömyyseläkkeiden pari vuotta kestänyt hakemusmäärän kasvu pysähtyi vuonna 2020. Hakemusmäärät pienenivät kaikissa muissa ikäryhmissä, paitsi yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä. Yli 60-vuotiaiden hakevuus on noussut kaikissa suurimmissa ammattiryhmissä viiden vuoden aikana. Erityisen suurta se on siivous- ja keittiötyössä, sosiaali- ja terveysalalla sekä rakennus-, kuljetus-, huolto- ja maataloustöissä. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen uusi eläkemuoto, työuraeläke, on tiukan myöntämiskriteerien takia jäänyt vain harvojen mahdollisuudeksi. Vanhuuseläkeiän nousu ja iän myötä lisääntyvät sairaudet näyttävät tuoneen painetta ennemmin työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen.
Työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäävien päätösten osuus on samaan aikaan ollut nousussa. Hylkäävien päätösten kasvua on vuodesta 2017 lähtien tapahtunut kaikkien työkyvyttömyyseläkelajien kohdalla, kaikissa ikäryhmissä sekä suuremmissa sairausryhmissä, tules ja mielenterveyssairauksissa, sekä lähes kaikilla ammattialoilla.
Selittävää tekijää hylkäävien päätösten osuuden kasvulle on vaikea löytää. Yksi kuitenkin löytyy ja se on hakemushetkellä työttömänä olevien hakijoiden lisääntyminen.
Myönteisen päätöksen saanut on useammin virka- tai työsuhteessa oleva henkilö. Vuosina 2018-2019 niiden työkyvyttömyyseläkehakijoiden määrä, joilla virka- tai työsuhde ei ollut hakuhetkellä voimassa, oli kasvanut selvästi enemmän kuin niiden, joilla palvelussuhde oli voimassa. Vuonna 2020 tämä kasvu pysähtyi.
Tilastot siis tukevat sitä väittämää, että 2018-2019 voimassa ollut aktiivimalli lisäsi työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden määrää. Aktiivimallissa työtön saattoi välttää seuraamukset, mikäli työkyvyttömyyseläkehakemus oli vireillä.
Mitä peruutuspeili kertoo?
Eläkeuudistuksella ja muilla lakimuutoksilla voidaan hyvinkin tehokkaasti muuttaa ihmisten käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Vanhuuseläkeiän nosto on tästä hyvä esimerkki. Samaan aikaan voi kuitenkin tapahtua myös ennakoimattomia käyttäytymismuutoksia.
Vanhuuseläkeiän nosto on aiheuttanut painetta työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen, erityisesti iän ja sen mukana tulevien terveysvaivojen lisääntyessä. Hakemusten lisääntyminen vanhimmissa ikäryhmissä puhuu tämän tulkinnan puolesta. Nyt jo unohdettu aktiivimalli näyttää myös lisänneen jonkin verran työkyvyttömyyseläkehakemuksia vuosina 2018-2019.
Työttömyyden lisääntyminen ja toimeentulon vaihtoehtojen vähentyminen aiheuttaa painetta muuhun toimeentuloturvaan. Ilman palvelusuhdetta työkyvyttömyyseläkettä hakevien osalta voi primäärisyy eläkkeen hakemiseen olla työttömyys ja toimeentulon turvaaminen, ei työeläkelakien tarkoittama työkyvyn heikentyminen. Jos sairaus ei heikennä työkykyä eläkkeeseen oikeuttavalla tavalla, lisääntyvät hylkäävät päätökset.
Työttömänä olevien hylkäävät päätökset ovat ilmiö, jolle on monia syitä: työttömillä ei ole käytössään terveydentilan selvittelyjä koordinoivaa ja dokumentoivaa työterveyshuoltoa, eikä työterveyshuollon tarjoamia hoitomahdollisuuksia. Työkykyjohtamisen keinot, jota entistä useammin työpaikoilla tehdään työterveyshuollon ja HR-toimijoiden yhteistyöllä, eivät koske työttömiä.
Pitkittyessään työttömyys ja työkyvyttömyys usein sekoittuvat ongelmavyyhdeksi, jossa on vaikea sanoa, mikä on ensisijainen ongelma. Työttömäksi joutuvien terveystarkastukset heti työttömyyden alkaessa olisivat tärkeitä, jotta terveydentilan vuoksi työkyvyltään heikentyneet ohjattaisiin heti alussa oikeiden palvelujen ja toimeentuloturvan piiriin.
Masennuksen vuoksi eläköityvien luvun kääntyminen koronavuonna laskuun on hitusen yllättävää. Toki myös sairaslomien vähentymisestä joissakin julkisen alan ammateissa ja ikäryhmissä koronavuonna on merkkejä, mutta eristäytymisen, yksinäisyyden lisääntymisen ja muiden koronavuoden ilmiöiden pitkäaikaisvaikutukset eivät vielä välttämättä ole näkyvissä. Ahdistuneisuushäiriöiden lievä kasvu voi sekin olla ”koronailmiö”. Poikkeustilanne voi vaikuttaa myös siten, ettei hoitoon hakeuduta mielenterveysongelmien vuoksi samaan tapaan, vaan odotellaan tilanteen normalisoitumista.
Suunta mielenterveyssyistä eläköityvien osalta on joka tapauksessa oikea ja nyt on tärkeää yhdessä pitää huolta siitä, että hyvä kehitys jatkuu. Oma vaikutuksensa laskevaan trendiin voi olla myös sillä, että mielenterveyshäiriöiden kasvusta on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon. Yleinen puhe vaikuttaa ajatuksiin ja sitä kautta ehkä myös tekoihin ja vaihtoehtojen etsintään. Kokonaan työstä pois jäämiselle on yleensä olemassa vaihtoehtoja, jos osapuolet niitä haluavat aktiivisesti hakea. Kun yleisessä puheessa työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan, eikä päästä, ollaan jo aika pitkällä.
Lisää aiheesta
- Uutinen: Mielenterveyssyistä alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu taittui julkisella alalla
- Tilastot ja ennusteet
- Blogikirjoitus, johtajaylilääkäri Tuula Metsä: Masennuksen oikealla hoidolla voidaan vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen
