Puolipaluumuuttajan lupaukset
Tunnustan olleeni pitkään se tyyppi, joka jaksoi jankuttaa ”sitten kun tämä loppuu ja palataan vanhaan”. Jossain kohtaa kuluneen puolentoistavuoden aikana ymmärsin, että eihän sitä vanhaa enää ole olemassakaan – ja oikeastaan hyvä niin!
Uusi työarkeni ei rakennu ääripäiden kautta, jossa ollaan joko kokonaan etänä tai sataprosenttisesti lähityössä. Sen sijaan näen itseni puolipaluumuuttajana, joka ottaa molemmista työmuodoista toimivimmat puolet käyttöönsä.
Tein itselleni lupaukset, joiden avulla muotoilen parhaan mahdollisen arjen toimiston ja etätyöpisteeni välille. Olen onnekas, koska voin tehdä näin.
Lupaus 1: Vaalin minulle arvokkaita asioita
Lähdin toimistolle eräänä syysaamuna vähän vastahakoisesti. Väsytti herätä aikaisin ja paitakin kaipasi suoristamista. Lounaalla sain kuitenkin vahvistuksen sille, miksi minun kannatti tulla paikan päälle.
Työkavereiden seurassa nauraessani en ajatellut huoliani ja kaiken muun lomassa tutustuin aivan sattumalta uuteen kollegaan. Näin minulle ei koskaan käy kotona lounastauolla: sen aikana harvoin lakkaan vatvomasta työasioita saatikka luon uusia tuttavuuksia.
Työhyvinvointini kulmakivet rakentuvat sosiaalisista kohtaamisista, kollegoista ja työyhteisöstä. Vaikka näiden vaaliminen myös etänä on toki mahdollista, niin silti kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on taikaa – jotain sellaista, jonka arvoa ei voi liiaksi hehkuttaa.
Lupaus 2: Haen tasapainoa
Ennen korona-aikaa arkeni saattoi olla läkähdyttävän kiireistä: työmatkat toimistolle, pitkiä palavereita vähän jo hapettomissa neukkareissa, juoksemista metrosta hikijumppaan, sen jälkeen todennäköisesti kauppaan. Illalla rättiväsyneenä kotiin ja pyykkivuoren kimppuun. Seuraavana päivänä sama rumba uudestaan.
Etämahdollisuus tarjoaa minulle keinon kokonaisvaltaisen tasapainon hakemiseen.
Mitä jos en tekisikään rääkkitreeniä toimistopäivänä ja sen sijaan pyöräilisin leppoisasti työmatkat hyötyliikunnan merkeissä? Entä jos kävisin kaupassa ennen etäpäivän aloitusta tai käynnistäisin pyykkikoneen tauolla?
Pyrin viikoittaisissa lähipäivissäni siihen, että minulla on enemmän energiaa annettavana työkavereilleni ja kohtaamisille.
Varmistan tämän (jos mahdollista) vähentämällä muun elämän ylimääräistä hälyä ja kiirettä kyseisten päivien osalta. Olen jo nyt huomannut, että palaverisumastakin huolimatta olen virkeämpi ja rennompi toimistolla kuin ennen.
Lupaus 3: Ulkoilen enemmän
Fiksu esihenkilöni harjoitti kävelypalavereita jo aikaa ennen koronaa ja usein mietin, että minunkin pitäisi. Omaksuin tämän käytännön kuitenkin vasta etätyökomennuksen myötä. Sittemmin olen kokeilemalla todennut, että monet työasiat saa hoidetuksi kävellen joko kuulokkeet korvilla tai kollegat vierellä.
Ulkoilupalaverin pitäminen vaatii toisinaan itseltäni pohdintaa, tarvitsenko välttämättä näytön tai muistiinpanovälineet tuekseni seuraavaan tapaamiseen vai selviäisinkö ilmankin.
Happihyppelyn hyötyjä ei tarvinne erikseen korostaa, mutta sen lupaan, että tämä on ihan loistava kuuntelemis- ja muistamisharjoitus!
Lupaus 4: Toivotan muutoksen tervetulleeksi
Muutos voi tulla joko isosti pandemian vanavedessä tai pienesti esimerkiksi järjestelmäkehityksen myötä. Mutta varmaa on se, että se tulee aina.
Siksipä lupaankin olla vastaisuudessa uteliaampi uutta kohtaan ja valmis ravistelemaan pinttyneitä toimintatapojani. Koska – kuten tässäkin – muutoksen avulla voi saada aikaan jotakin entistäkin parempaa.
