Tapahtui vuonna 2029
Vuosikymmen on pian vaihtumassa ja kohta eletäänkin jo 2030-lukua. Ajankohta ja kädessäni oleva, jo kolmas eläketarjous, saavat minut muistelemaan menneitä ja pohtimaan tulevaa.
Jokunen vuosi sitten sain nimittäin Kevasta ensimmäisen sähköisen tarjouksen eläkkeestä. Olin ensimmäisten ikäluokkien joukossa, joille eläkevaihtoehtojen vertailu ja päätös eläkkeelle siirtymisestä tehtiin helpoksi.
Rasti ruutuun ja saat eläkepäätöksen vastausviestinä
Eläketarjouksessani oli vaihtoehtoja, joista olisin silloin voinut valita mieleiseni. Valintani tuolla ensimmäisellä kerralla - ja vuotta myöhemmin myös toisella kerralla - osui vaihtoehtoon ”Uusi tarjous 12 kk kuluttua.”
Ensimmäinen kerta oli oikeastaan jännittävin ja ihan pelkästä kokeilunhalusta meinasin vastata yhteen tarjousvaihtoehtoon kyllä. Olisi tehnyt kovasti mieli nähdä, onko se oikeasti niin helppoa ja vaivatonta kuin kerrotaan.
Nimittäin vielä 2020-luvun alkupuoli oli eläkeasioiden hoidossa aika perinteisten toimintamallien aikaa.
Jos halusin tarkemmin pohtia eläkeasioitani, piti minun kirjautua Kevan Omat eläketietosi -palveluun ja aloittaa vertailujen tekeminen eläkelaskureilla. Jos senkin jälkeen eläkkeelle siirtyminen tuntui sopivalta vaihtoehdolta, niin sitten piti siirtyä täyttämään sähköistä hakemusta.
Hakemukseen piti lisäillä päivämääriä, tilinumeroita ja ihmetellä kysymyksiä muun muassa eri korvauksista ja sosiaalietuuksista. Olihan siinä jännitettävää, että sainko kaikki ruksit oikein!
Ja jos olin valinnassani päätynyt vanhuuseläkkeeseen, oli syytä kädet ristissä toivoa, että työnantaja oli myös muistanut ilmoittaa Tulorekisteriin työsuhteeni päättyneeksi. Sillä ilman sitä eläkepäätöstä ei voinut saada.
Ja vielä kaikki se päätöksen jälkeinen vaiva verotuksen kanssa. Itse piti verottajan kanssa hoitaa eläkeverokortti ja selvittää tulot, maksetut verot ja tulevan eläkkeen määrä, koska palkkaverokorttia ei eläkkeen maksamisessa voitu käyttää. Hoh hoijaa!
Asiakkaiden onneksi siinä 2020-luvun puolivälissä viimein päästiin siihen, että eläkelaitokset lähettivät asiakkaille eläketarjouksia eikä eläkettä enää tarvinnut hakea.
Tämän takana oli pitkä vääntö siitä, voiko vanhuuseläkettä saada ilman irtisanoutumista. Asia kääntyi niin, että enää ei tarvinnut irtisanoutua saadakseen vanhuuseläkkeen, vaan vanhuuseläkkeen vastaanottaminen oikeutti työnantajan päättämään työsuhteen, jos työnantaja näin halusi toimia.
Otatko tarjouksen vastaan?
Ensimmäisen tarjouksen sai siinä vaiheessa, kun osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisikä lähestyi. Oli muuten harvinaisen selkeästi kirjoitettu viesti, sen muistan. Siitä näki selvästi, mikä vaikutus omaan taloudelliseen tilanteeseen on sillä, jos eläketarjoukseen päätti tarttua.
Hienointahan siinä oli, että tarjouksessa oli kerrottu sekä brutto- että nettoeläke! Nettosumman saaminen tarjoukseen oli kuulemma ollut työn takana, mutta se mahdollistui eläkelaitoksen ja verottajan yhteistyöllä.
Tulorekisteri oli tuolloin jo niin vakiintuneella tasolla, että verottaja pystyi jopa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen päätöksiin antamaan useita eri versiota nettoeläkkeestä: paljonko eläkettä saa, jos jatkaa töissä entiseen malliin, puolittaa työansionsa tai jää kokonaan pois töistä.
Asiakkaalle jäi tässä vaiheessa vain päätettäväksi, ottaako tarjouksen vastaan vai palataanko asiaan myöhemmin.
Tilinumeroakaan ei enää tarvinnut kysellä, kun suomi.fi-sivuston läpilyönnin jälkeen oletustiliksi saatiin veronpalautustili. Toki tuon sai halutessaan muuksi muuttaa, mutta aika monelle se oli passeli ratkaisu.
Katselen näytöltä tuoreinta tarjoustani ja mietin mitä teen. Ikääkin olisi jo yli oman tarpeen.
Nytkö vai joskus myöhemmin?
Painan vaihtoehtoa ”Uusi tarjous 12 kuukauden kuluttua” tälläkin kertaa. Vielä ei ole minun hetkeni.
