Tutkimuksia pandemia-ajan seurauksista julkisen sektorin henkilöstöä tarkasteltaessa
Kevassa on tutkittu Kestävää työelämää -hankkeen tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä eri näkökulmista. Tämä kirjoitus kokoaa yhteen hankkeeseen osallistuneiden työnantajien henkilöstöä sekä sairauspoissaoloja kuvaavia tuloksia.
Kestävää työelämää -hankkeen tavoite on tarjota julkisen sektorin työnantajille työvälineitä ja tutkittua tietoa työkyvyn tukemiseksi ja viime vuosien haasteiden hallitsemiseksi tilanteessa, jossa COVID-pandemia, pula osaavasta työvoimasta ja monien aiemmin kuntien vastuulla olleiden palveluiden siirto hyvinvointialueiden hoidettavaksi asettivat työn tekemisen ja työkyvyn uuteen valoon.
Työkyvyn johtaminen on keskiössä, jotta toimintaympäristön muutoksesta selvitään ja se voidaan kääntää työhyvinvoinniksi ja tehokkuudeksi. Aihe pohjautuu tutkimuksissa Salonen (2024a ja b) esitettyihin tuloksiin.
Epidemiasta selvittiin yllättävän vähällä
Hyvinvointialueet aloittivat käytännön toimintansa vuoden 2023 alussa. Tämä tarkoitti sitä, että kaupunkien ja sote-alan toimipaikoilta henkilöstöä siirtyi hyvinvointialueiden palvelukseen. Analyysin tulosten mukaan pandemian aikana, vuosina 2019–2023, henkilöstö oli pääosin palveluksessa, ja työllisyys oli yleisin työmarkkinatila myös vuoden 2023 lopussa.
Siirtymä hyvinvointialueisiin tarkoitti kuitenkin monille toimenkuvan tarkistusta. Työnantajia kaikkiaan arvioiden ammatin vaihtaminen täysin toiseen on verrattain harvinaista esimerkiksi hankkeen kannalta kiinnostavilla aloilla kuten hoitoalalla, varhaiskasvatusalalla, opetusalalla ja sisäisen turvallisuuden alalla.
Etätyö lisääntyi voimakkaasti niissä ammateissa, joissa se oli mahdollista. Tätä ei suoraan havaita tutkimusaineistosta, mutta voidaan arvioida, että se edesauttoi työpanoksen säilymistä hyvällä tasolla.
Tarkastellulla jaksolla hankkeen työnantajien piirissä eläkkeelle siirtymisen trendi vastaa julkisella sektorilla viime vuosina nähtyä kehitystä.
Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden (ml. osittainen varhennettu vanhuuseläke) lukumäärässä nähdään kasvava trendi. Keskeinen mittari – työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus – on jopa hieman laskenut. Erityisesti kuntoutustuissa ja osatyökyvyttömyyseläkkeessä ilmenee julkisella sektorilla yleisemminkin havaittu trendi, jossa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveyden häiriöt olivat yleisin työkyvyttömyyden syy. Osatyökyvyttömyyseläkkeessä yleisimmät pääasialliset syyt liittyivät niveliin ja selkään paikantuviin sairauksiin. Osakuntoutustuessa tai kuntoutustuessa yleisimmät syyt liittyivät masennukseen ja sen toistumiseen.
Hoitoalalla, varhaiskasvatuksessa ja opetusalalla huomio kiinnittyy erityisesti masennusperäisiin sairauksiin. Turvallisuusalalla yleisimmät syyt liittyvät tule-sairauksiin.
Nämä eivät ole yllättäviä tuloksia, mutta ne kertovat siitä, ettei epidemian ajasta seurannut työllisyyden tai eläkkeiden näkökulmasta mitään erityisen negatiivista.
Ajoittainen lyhytkestoinen sairastaminen on harmitonta
Jatkotutkimus koski sairauspoissaolojen yhteyttä työmarkkinakiinnittymiseen vuosina 2019–2021 eli jakson, jolloin COVID19-tauti haastoi työn tekemistä ja sairastutti myös työikäistä väestöä laajasti.
Tulosten mukaan noin puolella henkilöstöstä oli sairauspoissaoloa tarkastelujaksolla. Sairastaminen on pääasiassa lyhytkestoista. Jaksot ovat kestoltaan tyypillisesti 1–3 päivää ja keskiarvolla mitattuna 5–6 päivää.
Hoito- ja varhaiskasvatusala olivat julkisella sektorilla ammattialoja, joilla sairauspoissaoloja esiintyi eniten, mikä on luonnollista, kun otetaan huomioon työn luonne.
Sairauspoissaolojen kertymiseen kiinnitettävä huomiota
Vaikka valtaosalla henkilöstöä sairastaminen limittyy työn kanssa ja on seurauksiltaan harmitonta, pienellä osuudella henkilöstöstä lisääntyneet sairauspoissaolot ovat yhteydessä työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeille siirtymiseen lähitulevaisuudessa. Tilastollisten analyysien perusteella saadaan suuruusluokka-arvio ryhmistä, joilla sairauspoissaolo tarkastelujaksolla oli yhteydessä eläkkeelle siirtymiseen. Ryhmän koko oli, menetelmästä riippuen, 5–10 prosenttia. Näissä ryhmissä sairauspoissaolopäivien kokonaiskertymä tarkastelujaksolla oli suurin.
Tuloksista ei voida päätellä epidemiaan tai sen esiintymisaaltoihin liittyvää säännöllisyyttä sairauspoissaolojen esiintyvyydessä.
Lisäksi, vaikka sairauspoissaolojen pitkittyminen on yhteydessä työkyvyttömyyden riskiin, tavanomaiset lyhytkestoiset sairauspoissaolot eivät systemaattisesti johda poissaolojen pitkittymiseen.
Tavoitteena kokonaiskuva sairauspoissaoloista
Kestävää työelämää-hankkeen tutkimus jatkuu vuoden 2024 loppuun.
Seuraavaksi analysoidaan pitkittyneiden sairauspoissaolojen yhteyttä eläkkeen hakemiseen, keskittyen erityisesti työkyvyttömyyseläkkeitä ennakoiviin sairauspoissaoloihin.
Tarkoitus on tunnistaa sairauspoissaoloista ne, jotka ovat yhteydessä kasvaneeseen työkyvyn menettämisen riskiin. Tämä auttaa työnantajia ja työterveyshuoltoa ajoittamaan ja kohdistamaan työkykyä ylläpitäviä toimia oikeaan aikaan.
Lähteet:
Salonen, Janne (2024a) Rekisteritarkastelu Kestävää työelämää -hankkeen työnantajien henkilöstöstä vuosina 2019–2023. Kevan tutkimuksia 4/2024.
Salonen, Janne (2024b) Kestävää työelämää -hankkeen työnantajien henkilöstön sairauspoissaolot ja niiden yhteys työmarkkinakiinnittymiseen. Kevan tutkimuksia 5/2024.
Lue myös uutinen: Pandemia-ajalla ei merkittäviä vaikutuksia julkisen alan työllisyyteen
