Työ vanhuuseläkkeen rinnalla on yleistymässä, mutta riittääkö se?

Julkisella sektorilla vanhuuseläkkeellä tehdyn työn määrä on kasvussa. Erityisesti kunta-alalla kehitys on ollut ilahduttavan positiivista, mutta myös valtiolla on merkkejä työnteon yleistymisestä. Osatyökykyisten määrät eroavat kunnalla ja valtiolla, mutta merkille pantavaa on työnteon yleisyys osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla kaikissa yleisimmissä ammateissa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on tiivistää kiinnostavimmat tulokset Kevan tuoreesta eläkkeen rinnalla työtä tekevien raportista, joka koskee vuosia 2011‒2020 ja alle 68-vuotiaita eläkkeensaajia.

Työ erityisesti vanhuuseläkkeen rinnalla on yleistymässä julkisella sektorilla, mutta olennainen kysymys onkin riittäkö se vastaamaan työvoimapulaan, joka seuraa erityisesti suurten ammattiryhmien eläkkeelle siirtymisestä tulevina vuosina.

Vanhuuseläkkeellä työskentely on jo yleistä suurissa julkisen sektorin ammateissa

Kunta-alalla kaikkiaan vanhuuseläkkeen rinnalla työskenteli noin 7 prosenttia alle 68-vuotiaista eläkkeensaajista. Valtiolla vastaava luku oli 9 prosenttia. Luvut ovat hieman korkeammat kuin yksityisellä sektorilla.

Kunta-alalla merkillepantavaa on se, että keskeisissä ammateissa osuudet näyttävät verrattain korkeilta:

• hoitoala (26 %)
• opetusala (24 %)
• varhaiskasvatusala (17 %) ja
• lääkärit (26 %).

Valtiolla vastaavasti:

• opetusala (24 %),
• sotilaat ja rajavirkamiehet (10 %) ja
• yliopistotyöntekijät (18 %).

Kirkolla osuudet olivat:

• kiinteistönhuollon työntekijät (14 %),
• kerhojen ohjaajat (14 %) ja
• papit (16 %).

Näiden ammattiryhmien lukuihin voidaan olla tyytyväisiä.

Eroja vanhuuseläkkeissä selittää palkkahistoria

Kunta-alalla palvelusaika (työura) ennen eläkkeelle siirtymistä kertoo siitä, että työssä ja eläkkeellä olleiden työurat ovat verrattain tiiviitä ja pitkiä. Vuonna 2020 vanhuuseläkkeelle siirtyneillä julkisen sektorin palveluksen kesto oli mediaanilla mitattuna noin 30 vuotta ja työeläke lähes 1 800 euroa. Vastaavasti eläkkeensaajilla kaikkiaan eläketaso oli lähes 250 euroa pienempi.

Valtiolla työssä ja eläkkeellä olleiden työurat ovat pidempiä, mediaanilla mitattuna 33 vuotta ja eläketaso runsaat 2 500 euroa. Valtion eläkkeensaajilla kaikkiaan eläketaso oli runsaat 360 euroa pienempi.

Valtion ja kunnan ammattirakenteet eroavat selvästi, ja valtiolla ansaitaan paremmin kuin kunnalla ja työurat ovat tiiviimpiä, tämä selittää eroja. Kirkon luvut ovat samalla tasolla kuin kunnilla.

Voidaan todeta, että hyvä eläketaso perustuu onnistuneeseen työuraan, ja kääntäen rikkonainen ansiohistoria tai heikko palkkaus jättää arven eläkekertymään. Tämä voi osaltaan pakottaa työskentelemään eläkkeen rinnalla toimeentulon turvaamiseksi. Julkisella sektorin työntekijät ovat erilaisissa työmarkkina-asemissa ja polarisaatiota esiintyy.

Osatyökykyisten työllisyys julkisella sektorilla hyvällä tasolla

Osatyökyvyttömyyseläkkeiden käytössä on julkisen sektorin eläkejärjestelmissä selviä eroja. Kunta-alalla tehtävissä ja toimipaikoilla osatyökykyisten työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin valtiolla.

Vuonna 2020 kunta-alalla työssä ja eläkkeellä olleista 43 prosenttia oli osatyökykyisiä, ja vastaavasti valtiolla 27 prosenttia (ilman sotilaseläkeoikeutettuja).

Ilahduttavaa on kuitenkin huomata, että ammattiryhmissä osatyökykyisten työllistymisessä ei ole silmiinpistäviä eroja ‒ kummallakaan sektorilla. Tämä viestii siitä, että työ- ja toimipaikoilla tehdään asioita oikein.

Eläkeuudistukset toimivat

Koko työeläkejärjestelmän tasolla on tutkimusnäyttöä siitä, että vuosien 2005 ja 2017 eläkeuudistukset ovat edesauttaneet eläkkeelle jäämisen myöhentymistä, pidempiä työuria ja työntekoa vanhuuseläkkeen rinnalla.

Myönteinen kehitys näkyy myös julkisella sektorilla. Työn ja vanhuuseläkkeen limittyminen on 2010-luvulla painottunut vanhempiin ikiin, 65‒67-vuotiaisiin.

Tietyissä ammateissa käytössä olevat alemmat henkilökohtaiset eläkeiät mahdollistavat varhaisen eläkkeelle jäämisen, mutta tulosten valossa on myös lisäävät halua ja kannusteita jatkaa työuraa.

Riittääkö tulevaisuudessa tekijöitä kaikkiin töihin?

Raportin tuloksia voidaan arvioida myös siitä näkökulmasta, että olisiko vanhuuseläkkeellä työn jatkamisesta helpotusta käsillä olevaan työvoimapulaan monissa ammateissa. Taulukkoon 1 on koostettu luvut työssä ja eläkkeellä olleiden lukumääristä sekä arvio vuoteen 2025 odotettavissa olevasta vanhuuseläkepoistumasta.

Vaikka tutkimusraportin tuloksissa näkyy positiivisia merkkejä työn ja eläkkeen limittymisen yleistymisestä, on mittakaava kuitenkin pieni siihen nähden, miten suuria määriä ammateista kaikkiaan poistuu vanhuuseläkkeelle. Näissä luvuissa ei ole mukana siirtymiä yksityisen sektorin töihin, joka sekin on merkittävä riski julkiselle sektorille.

Eläköitymistä koskevat luvut pysäyttävät pohtimaan lähivuosien suuria haasteita työvoiman saatavuudessa. On selvää, ettei eläkeläisten houkutteleminen takaisin töihin merkittävästi helpota työvoimapulaa. Keinot on etsittävä muualta.

Taulukko 1. Työssäkäyvät vanhuuseläkkeen saajat vuonna 2020 (10 yleisintä ammattialaa) ja ennuste nykyhenkilöstöstä vanhuuseläkkeelle siirtyvistä vuoteen 2025 mennessä, henkilöitä.

Valtion osalta taulukossa kiinnittää huomiota työnteon ja eläkkeen limittymisen vähäisyys suurissa asiantuntija-ammateissa. Voitaisiinko valtion toimipaikoilla ottaa oppia laajan kunta-alan käytänteistä ja toimintatavoista?

Voidaan myös pohtia työn ja eläkkeen limittymisen kestoa erityisesti vanhuuseläkeiässä. Keskimäärin puolen vuoden kesto ei tunnu erityisen pitkältä tai työvoiman tarjontaa merkittävästi lisäävältä, joskin henkilökohtaista vaihtelua on runsaasti. Vanhuuseläkkeen rinnalla tehty työ on lisäksi usein osa-aikaista.

Lähteet:

Työssä ja eläkkeellä julkisella sektorilla vuosina 2011 - 2020 -tutkimusraportti (pdf)
Tilastot ja ennusteet: Kevan eläköitymisennuste 2021-2040

Lue myös

Uutinen: Kunta-alan yleisimmissä ammateissa joka neljäs työskentelee vanhuuseläkkeen rinnalla

Areena.yle.fi: Työn tekeminen eläkkeen ohella kasvanut kunta-alalla