Työeläkejärjestelmämme kestää, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole
Työeläkejärjestelmän kestävyydestä on noussut keskustelua viime aikoina. Talousnobelisti Bengt Holmström avasi tällä kertaa keskustelun esittämällä Suomen Keskuskauppakamarijärjestön 100-vuotisjuhlassa epäilynsä suomalaisen työeläkejärjestelmän kestävyydestä.
Eläkejärjestelmän kestävyys on maassamme yleensä ottaen hyvällä tolalla. Tämän vuoden alusta voimaan astunut eläkeuudistus on osaltaan parantanut järjestelmän kestävyyttä luomalla sen sisään joustoa, jossa eläkkeelle siirtymisen ajankohta riippuu ikäryhmän elinaikaodotteesta.
Samankaltaisia, eläkejärjestelmän joustavuutta ja kestävyyttä lisääviä eläkeuudistuksia on tehty monissa muissakin Euroopan maissa. Kannattaa muistaa, ettei vuoden alusta voimaan astunut uudistus ole ainoa laatuaan maassamme, vaan eläkejärjestelmää on kyetty uudistamaan tarpeen mukaan.
Vahvuutemme on kyky uudistaa eläkejärjestelmäämme
Kyky uudistaa eläkejärjestelmäämme on osoittautunut Suomen vahvuudeksi, mitä ei tule aliarvioida järjestelmämme kestävyyttä arvioitaessa. Tämä uudistumiskyky on jäänyt käydyssä keskustelussa aivan liian vähälle huomiolle.
Käydyssä keskustelussa työeläketoimijoiden eläkerahastojen varallisuus on yhteensä yli 190 miljardia euroa, mikä on historiallisesti korkein arvo ja suhteutettuna maamme kokoon kestää vertailun minkä muun maan kanssa tahansa. Ihan maailman huippua emme ole, mutta selvästi esim. OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Kannattaa muistaa, että myös järjestelmämme laskennalliset eläkevastuut ovat huomattavat, olennaisesti tuota yhteenlaskettua varallisuusarvoa suuremmat.
Esim. Kevan sijoitusvarallisuus on hieman yli 50 miljardia euroa, mutta Kevalain mukaisen järjestelmän laskennalliset vastuut 113 miljardia euroa. Eläkejärjestelmämme kantavia perusasioita on se, että työssä olevat maksavat eläkkeellä olevien eläkkeistä valtaosan. Näin on jatkossakin, vaikka rahastoista ja niiden tuotoista tuloutetaan aiempaa suurempi osuus maksetuista eläkkeistä. Tätä periaatetta haastavat monet tekijät. Emme voi yksiselitteisesti todeta, että eläkejärjestelmämme kestävyys on varmistettu kaikissa tilanteissa.
Työllisyyskehitys ja kansantuotteen kasvu ratkaisevassa roolissa
Ratkaisevaa eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta onkin se, miten suomalainen työ pärjää kansainvälisesti, miten kansantalous kasvaa, miten työikäisten ja työssä olevien määrä kehittyy. Mm. automaatio, pätkätyöt ja yksinyrittäjyys haastavat työeläkejärjestelmän kestävyyttä epävarmojen talousnäkymien ohella. Eläkejärjestelmämme kasva jännite nuorten ja vanhempien sukupolvien välillä on perustellusti noussut esiin. On tärkeää, että tästäkin asiasta keskustellaan avoimesti.
Nuorten ikäluokkien kannalta olisi ollut kohtuutonta, jos nykyisten eläkkeellä olevien eläke-etuja olisi kohennettu parantamalla eläkkeiden indeksikorotuksia nykyisestä kansalaisaloitteen mukaan ja näin syöty rahastoja merkittävästi ennakoitua enemmän. Se olisi johtanut uuteen eläkeuudistukseen, jossa maksuja olisi nostettu ja turvaa heikennetty tulevilta eläkeläisiltä.
Sitran ja Eläketurvakeskuksen äskettäin julkistama julkaisu ”Skenaariolaskelmia työn muutoksen vaikutuksista eläkejärjestelmään ja julkiseen talouteen” on kiinnostavaa luettavaa tarkasteltaessa eri tekijöiden vaikutuksia eläkejärjestelmämme kestävyyteen. Siinä osoitetaan konkreettisesti, miten eri tekijät vaikuttavat eläkejärjestelmämme maksutasoon. Esimerkiksi jos työllisyysasteemme nousisi 80 prosenttiin, voitaisiin maksuja jopa hieman laskea. Tuo käytännössä täystyöllisyyttä merkitsevä tavoite ei valitettavasti ole aivan todennäköisimpiä tulevaisuudenkuvia.
Haasteellista päästä pitkän aikavälin korkeisiin tuottoihin
Työeläkejärjestelmämme kestävyyteen vaikuttaa luonnollisesti olennaisesti työeläketoimijoiden pitkän aikavälin tuotot, joihin on ladattu varsin kunnianhimoiset tavoitteet. Mielestäni Holmström aivan oikein kyseenalaisti tavoitteen pitkän aikavälin 3,5 prosentin reaalituotosta. Tuo tavoite on todella kunnianhimoinen, joskaan ei aivan mahdoton. Kun tuottoja tarkastellaan, ei yksittäisillä neljännesvuosituloksilla ei ole merkitystä, vaan vain pitkän aikavälin tuotto ratkaisee.
Tämä on yksi keskeisiä ydinajatuksia Kevan sijoitustoiminnassa. Koska Keva ei toimi kvartaaleittain, niin emme myöskään tee kaikkien omaisuusarvojen muutoksia kvartaalitulostiedoitteisiimme. Tämän takia esim. puolivuotistuloksemme, josta tiedotimme muutama viikko sitten on todellista tulostamme hieman heikompi. Koko vuoden tuloksissa arvostukset ovat kohdallaan ja ne ovat vertailukelpoisia muiden työeläketoimijoiden kanssa.
Kaiken kaikkiaan työeläkejärjestelmämme ja sen kestävyys ovat terveellä pohjalla ja kestävät hyvin kansainvälisen vertailun. Tärkeää on tunnistaa järjestelmän pitkäkestoisuus, ylisukupolvisuus ja toimia siten, että se varmistetaan erilaisissa olosuhteissa. Järjestelmän toimivuudelle on hyväksi, että siitä keskustellaan avoimesti.
