Työkyvyttömyyden kasvu pysäytettävä

Uusimmat tutkimustulokset ovat vauhdittaneet keskustelua työkyvyttömyyden kustannuksista ja lisääntyneistä haitoista.

Tuloksista ilmenee, ettei ammatillinen kuntoutus ole tuottanut toivottuja tuloksia. Samaan aikaan mielenterveyssyyt ovat nousseet tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohi suurimpana työkyvyttömyyseläkkeiden myöntöperusteena. Esiin ovat nousseet myös muut kuin työperäiset syyt muutoksen taustalla.

Muuttunut tilanne herättää oikeutetusti kysymyksiä, joihin ei ole olemassa kunnon vastauksia. Koko työeläketoimialalla työkyvyttömyyseläkkeiden hakemusten määrä on joka tapauksessa noussut selvästi.

Kevassa tämän vuoden alkupuoliskolla hakemusmäärät ovat kasvaneet miltei 4 prosenttia. Kasvu vuonna 2018 oli 6 prosenttia. Huolestuttavaa kehityksessä on se, että täysien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvussa. Viime vuonna niiden myönnöt kasvoivat 13,5 prosenttia.

Eri toimijoiden, myös työeläketoimijoiden, on syytä arvioida toimintaansa uudelleen.

Työkyvyttömyydet lisäävät työvoimapulaa ja kustannuksia

Työkyvyttömyyskustannukset ovat merkittävä kustannus kaikilla toimialoilla.

Yksinomaan kunta-alalla työkyvyttömyyden kokonaiskustannukset nousevat kahteen miljardiin euroon vuodessa. Varovasti arvioiden koko yhteiskunnassa on kyse noin kahdeksan miljardin euron vuosittaisista kustannuksista. Se vastaa tämän vuoden valtion budjetissa yhteenlaskettuja opetusministeriön ja sisäministeriön hallinnonalojen kaikkia määrärahoja!

Kyse on myös merkittävästä työvoiman tarjontaan vaikuttavasta tekijästä.

Kun työvoimapula on kasvava ongelma monella toimialalla ja -alueella, ei meillä ole kansakuntana varaa menettää työikäisiä työkyvyttömyyseläkkeelle myöskään työvoiman tarjonnan näkökulmasta.

Huolestuttavinta kehityksessä on se, että mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävissä nuorten ikäluokkien osuus on huomattava, mikä lisää tätä kautta menetettävien työpanosten ja kustannusten suuruutta.

Mikäli sairauspoissaolot pitkittyvät ja toistuvat, kasvaa todennäköisyys pysyvästä työkyvyttömyydestä. Kevan havainnot viittaavat siihen, että myös sairauspoissaolot ovat lisääntyneet kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten keski-ikäisillä, 40 - 49 -vuotiailla, julkisen alan työntekijöillä.

Jotakin tilanteen ratkaisemiseksi on jo tehty. Työpaikoilla puututaan ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa: Mitä aikaisemmin ongelmat havaitaan, sitä paremmin niitä kyetään ratkomaan.

Ongelmien ennaltaehkäisy keskeistä

Kevan vuoden 2018 lopulla yhdessä kumppaneiden kanssa tekemä Julkisen alan työhyvinvointi -tutkimus kertoo, että kunta-alan työntekijöistä 61 prosenttia, kirkon alan 52 prosenttia ja valtion virastoissa 46 prosenttia kokee työssään henkistä kuormitusta.

Ongelmia on pyrittävä ehkäisemään ennakolta.

• Kohtuullinen työkuorma, oman työn hallinnan kokemuksen kasvattaminen, vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, työn parempi organisointi ja johtaminen ovat hyväksi havaittuja keinoja vähentää kuormittuneisuuden kokemusta ja ehkäistä loppuun palamista.
• Työkykyjohtaminen on keskeisessä roolissa vastuullisessa johtamisessa. Vaikka lähiesimiesten osaaminen on avainasemassa, on ylimmän johdon tärkeä sitoutua työkykyjohtamiseen.
• Työterveydenhuollon selkeämpi painotus ennaltaehkäisevään toimintaan on tarpeen. Työterveydenhuollon uudistamisesta ja uudesta painotuksesta on puhuttu pitkään, mutta varsinaiset muutokset odottavat vielä tuloaan. Työnantajien ja työeläketoimijoiden yhteistyö työterveydenhuollon kanssa on yksi keskeinen tekijä muutoksessa. Perusteilla olevan julkisen työterveydenhuollon toimijan, Taimi Oy:n keskeinen taustatekijä on ollut tavoite vahvistaa ennaltaehkäisevää otetta työterveydenhuollossa sekä toisaalta tarjota vaihtoehto voimakkaasti keskittyvillä työterveydenhuoltomarkkinoilla. On aika tunnustaa, että työterveyshuollon sekä vaikuttavan kuntoutuksen kehittäminen ovat keskeisiä keinoja haettaessa työvoimapulaan ratkaisuja.
• Henkilöstöjohtamista ja toimintakulttuuria työpaikoilla ja yhteiskunnassamme on syytä uudistaa: entistä tärkeämpää on mahdollistaa työkyvyltään heikentyneen työntekijän siirtyminen sellaisiin työtehtäviin, joista hän selviytyy ja jotka motivoivat häntä jatkamaan työelämässä. Nykyisin eläkeikää lähestyvän työntekijän tehtävästä toiseen siirtyminen on monesti hankalaa. Esteenä ovat erityisesti asenteet niin työnantajilla kuin työntekijöillä itsellään. Samoin ikääntyvän henkilöstön osaamisen ajan tasalla pysymiseen tulisi panostaa ja kannustaa.

Muun muassa näihin tekijöihin tarvittaisiin muutosta, jotta eläkeiän noustessa yhä useampi ei ajautuisi työkyvyttömyyseläkkeelle.