Työterveysyhteistyön hidasteet ja kiihdytyskaistat

Työterveyshuolto on parhaimmillaan työnantajan strateginen yhteistyökumppani työkyvyn edistämisessä sekä sairauspoissaolojen ehkäisyssä ja hallinnassa. Jotta kumppanuus saadaan vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi, on työterveysyhteistyötä johdettava pitkäjänteisesti.

Työterveysyhteistyön johtaminen tarkoittaa konkreettisten tavoitteiden asettamista, yhteisten menettelytapojen suunnittelemista ja toiminnan jatkuvaa seuraamista ja arviointia.

Edellisessä, vuonna 2022 julkaistussa Kevan Työkykyjohtaminen ja työterveysyhteistyö -tutkimuksessa (Tutkimusraportti, pdf) havaittiin, että henkilöstöjohtajat toivovat työterveyshuolloilta analysoitua tietoa, toimenpide-ehdotuksia sekä aktiivisempaa otetta ja kumppanuutta työhyvinvoinnin edistämisessä. Varsinkin muutostilanteissa suunnitelmallisen tiedolla johtamisen kehittämisen merkitys korostuu.

On tärkeää asettaa mitattavia tavoitteita ja suunnitelmia sekä tarkastella työkyvyn tilannetta ja toimintatapoja yhteisesti.

Ensimmäisen kerran Työkykyjohtaminen ja työterveysyhteistyö -tutkimustaipaleella oli tapahtunut osittaista takapakkia: kun yleisesti näkemykset työkykyjohtamisesta tai vastaukset olivat tähän mennessä menneet parempaan päin, nyt monessa kohdassa oli huonontumista. Työterveyshuollon resurssit ovat huonontuneet, kustannussäästöpaineet varjostavat toimintaa ja sairauspoissaolot lisääntyvät.

Miten työterveysyhteistyötä voidaan tehostaa tällaisessa tilanteessa?

Kohti kumppanuuteen pohjautuvaa työterveysyhteistyötä

Kevan Kestävää työelämää -hankkeessa kehitetään kumppanuuteen pohjautuvaa työterveysyhteistyötä viiden hyvinvointialueen ja kolmen ison kaupungin voimin.

Työterveysyhteistyö on keskeinen osa työkykyjohtamista. Projekti aloitettiin luomalla perusteelliset tilannekuvat pilottiorganisaatioiden työkykyjohtamisen ja työterveysyhteistyön nykytilanteesta. Tilannekuvat toteutettiin tutustumalla organisaation ja työterveyshuollon palveluntuottajien dokumentteihin ja haastattelemalla eri henkilöstöryhmiä.

Tilannekuvissa tuli esille paljon nykyisen toiminnan vahvuuksia mutta myös selviä kehittämiskohteita.

Usein kehittämiskohteet olivat yhteneviä organisaatiosta riippumatta. Tarkastellaan seuraavaksi muutamia kiinnostavia havaintoja tilannekuvista.

Havaintoja tilannekuvista

Vaikuttavan työterveysyhteistyön perustaa rakennetaan määrittelemällä tavoitteet toimintasuunnitelmaan. Tämä oli kunnossa pilottiorganisaatioilla, mutta tavoitteet eivät aina olleet tarpeeksi konkreettisia eikä niitä ollut välttämättä avattu osatavoitteiksi käytännön tasolle.

Lisäksi yllättävää oli, ettei tarvittavia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi ollut aina määritelty - ei sen enempää työnantajaorganisaatiolle kuin työterveyshuollon palveluntuottajalle. Sen myötä myös täsmämittarit toiminnan seuraamiseksi uupuivat, mikä loi epäselvyyttä siihen, mihin tullaan erityisesti keskittymään ja millä keinoilla.

Toiminnan kohdentaminen niille alueille tai tekijöille, mistä löytyy suurimmat työkyvyttömyysriskit, tuo sekä vaikuttavuutta että kustannustehokkuutta. Monipuolisia ja konkreettisia mittareita on kuitenkin usein haasteellista löytää. Herkästi valitaan määrällisiä mittareita, kuten työterveysneuvotteluiden määrä, kun laadulliset mittarit, niin kuin tyytyväisyys työterveysneuvotteluun, voivat kertoa enemmän vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta.

Pilottiorganisaatioilla oli käytössä erilaisia työkyvyn tuen toimintamalleja, kuten aktiivisen tuen toimintamalli. Nämä olivat usein hyvin perusteellisia ja näin ollen myös pitkiä ja vaikeita ottaa haltuun, kun aikaresurssia on rajallisesti. Siten toimintamallit olivat useimmiten vieraita esihenkilöille ja työkyvyn tuen toiminta vaihtelevaa ja usein tehotonta.

Myös työterveysyhteistyöhön ja työterveyshuollon prosesseihin liittyvä esihenkilöiden osaaminen oli vaihtelevaa. Selvää tarvetta toimintamallien selkiyttämiseen, pikaohjeiden laatimiseen ja ylipäänsä esihenkilöiden kouluttamiseen oli laajasti. Se, miten esihenkilöiden osaamista voidaan kehittää, mitkä ovat esihenkilöiden käyttämät työkalut ja miten esihenkilöiden hanakkuutta tarttua haasteisiin ja pulmiin työntekijöiden kanssa voidaan seurata, ovat kysymyksiä, johon toivomme vielä vastauksia projektin edetessä.

Työterveysyhteistyön struktuurit, yhteistyön raamit ja palaverikäytännöt sekä osallistujien roolit ja vastuut olivat myös perusasioita, joihin koettiin tarvittavan päivitystä ja tarkennuksia. Ohjausryhmätyöskentely oli monelle tuttua, mutta se, minkälaisella agendalla ja etukäteisvalmistelulla sinne mennään, minkälainen raportointi toimii pohjatietona, mitkä mittarit ovat tärkeimpiä ja miten niitä analysoidaan ja ymmärretään, tuntui vaikealta. Kun työterveyshuollon palveluntuottajia on useita, koordinoivan tiimin rooli korostuu entisestään. Esimerkiksi raportointi saattaa vaatia manuaalista yhdistämistä ja silti olla puutteellinen.

Vaikka työterveysyhteistyöstä löytyy hidasteita, niiden yli päästään, kun toiminnasta löytyy myös hyviä käytänteitä ja vahvuuksia, joita hyödynnetään. Näin päästään työterveysyhteistyössä kiihdytyskaistalle.

Työterveysyhteistyön kehittämisprojektin pilottiorganisaatioiden vahvuudet olivat

• Organisaation strategiassa huomioitu henkilöstön hyvinvointi
• Kattavat toimintamallit
• Työterveyspalveluihin oli satsattu; myös sairaanhoitoa eri laajuisena
• Sitoutunut työterveystiimi, pitkäjänteinen ja tiivis yhteistyö ja yhteiset tavoitteet
• Esihenkilön luvalla poissaolokäytännöt hyötykäytössä
• Työfysioterapeutin työpanosta opittu hyödyntämään
• Työkykykoordinaattorin tuki

On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka osaavia pilottiorganisaatioiden HR-henkilöt ovat ja kuinka motivoituneita, sitoutuneita ja innostuneita he ovat työterveysyhteistyön kehittämiseen. Näin on myös työterveyshuoltojen kohdalla.

Hankkeessa mukana oleva johtava työkykyasiantuntija Tiina Kesti KOHO Consulting Oy:ltä toteaa, että hankeorganisaatioilla on myös paljon annettavaa toisilleen. Organisaatiot ovat kehittäneet kiinnostavia käytäntöjä ja kokeiluja, joiden jakaminen hyödyttää kaikkia osallistujia. Hyvinvointialueiden osalta taas ollaan tyypillisesti vasta rakentamassa yhteistyön mallia ja perusprosesseja uudessa toimintaympäristössä.

Työterveysyhteistyössä kaikista tärkeintä on yhteistyö: yhdessä suunnitteleminen ja sopiminen - yhdessä seuraten, analysoiden ja arvioiden. Ja ennen kaikkea, toisiaan ymmärtäen.