Työurani parasta aikaa – 63-vuotiaana
Rentouttava kesäloma on jälleen takana, ja oli mukava palata töihin. Tämän sanominen ei ole itsestäänselvyys, eikä varsinkaan silloin, kun ikää on kertynyt yli 60 vuotta. Tiedostan olevani etuoikeutettu: 63-vuotiaana lääkärinä saan edelleen tehdä merkityksellistä ja motivoivaa työtä, johon minut rekrytoitiin 58-vuotiaana.
Työurani on ollut pitkä ja monivaiheinen. Olen saanut kasvaa, opiskella, erikoistua ja vaihtaa tehtäviä oman kiinnostukseni mukaan. Juuri tällä hetkessä koen eläväni työurani parasta aikaa. Osaamiseni, motivaationi ja jaksamiseni ovat kohdillaan, ja saan tehdä työtä, jolla on merkitystä.
Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, eikä ehkä kovin yleistäkään.
Ikä ja työ, edelleen tabu?
Vaikka työelämä on muuttunut monin tavoin, ikä vaikuttaa edelleen siihen, miten ihmistä kohdellaan työnhakijana tai työntekijänä. Moni työnantaja sanoo arvostavansa kokemusta, mutta käytännössä rekrytointi voi pysähtyä ikäsarakkeeseen.
Olen itse ollut onnekas. Kun opiskelin aikoinani lääketiedettä ja suuntauduin psykiatriaan, en tullut ajatelleeksi, että ala antaisi näin paljon mahdollisuuksia muuttaa työnkuvaa ja tehdä täysipainoista työtä myös myöhemmällä iällä. Minulta ei ole rekrytoinneissa kysytty ikää vaan on keskitytty osaamiseen, motivaatioon ja tehtävän vaatimuksiin. Näinhän sen pitäisi mennä kaikkien osalta.
Työelämä tarvitsee eri-ikäisiä tekijöitä. Kokemus tuo mukanaan perspektiiviä, harkintaa ja kykyä suhtautua muutoksiin rauhallisesti. Nuorempi kollega puolestaan tuo usein uutta tietoa, tuoreita näkökulmia ja innostusta. Monen ikäisistä työntekijöistä koostuvat työyhteisöt ovat parhaimmillaan rikkaita ja oppivia.
Merkityksellinen työ kantaa eri elämänvaiheissa
Työn merkitys ei ole aina sama. Nuorena se voi tarkoittaa itsensä löytämistä, oppimista ja unelmien tavoittelua. Myöhemmin työn kautta voi syntyä osallisuutta, jatkuvuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Iän karttuessa työ voi edelleen olla tärkeä osa identiteettiä, ja yhä useamman kohdalla tuottoisa työura voi jatkua aina eläköitymiseen saakka ja sen ylikin.
Työ ei tuo vain toimeentuloa, vaan se on myös keskeinen taustatekijä elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemisessa. Työ rytmittää arkea, haastaa sopivasti ja tarjoaa maaperän kasvulle ammattilaisena ja ihmisenä. Läpi työurani kulkenut elinikäisen oppimisen periaate on mahdollistanut ja tuonut uskallusta tarttua uusiin tilaisuuksiin.
On tärkeää, että työn sisältö ja vaatimukset joustavat elämänvaiheiden mukana. Kaikki eivät halua samaa tempoa 30- ja 60-vuotiaana. Moni jaksaisi kuitenkin enemmän kuin itsekään osaa kuvitella, kunhan työ tuntuu merkitykselliseltä, kuormitus on sopiva, kokemusta arvostetaan ja osaaminen sekä tarpeet kohtaavat.
Tulevaisuuden työelämä mahdollistaa työnteon yhä useammalle iästä riippumatta
Miten pääsemme kohti työelämää, jossa ikä ei ole painolasti vaan arvo?
Tarvitsemme rekrytointikäytäntöjä, joissa katsotaan ihmistä kokonaisuutena: osaamista, kokemusta, motivaatiota eikä pelkästään syntymävuotta. Tarvitsemme myös työyhteisöjä, joissa jokainen voi kokea olevansa arvokas ja tarpeellinen. Ja ennen kaikkea tarvitsemme sellaista johtamista, joka mahdollistaa kaiken ikäisten henkilöiden potentiaalin hyödyntämisen.
Toivon, että alkava syyskausi tuo lisää tilaa eri ikäisten kukoistukselle työelämässä. Meillä kaikilla on annettavaa, kunhan saamme mahdollisuuden.
