Työyhteisön hiljainen syöpyminen
Koronaepidemia tuntuu yllättäneen meidät jälleen.
Vuodenvaihteen odottava tunnelma rokotusten myötä koittavasta helpottavasta keväästä, kesästä ja epidemian voittamisesta, on vaihtunut pettymykseen.
Nuorten jaksamisesta on puhuttu paljon, ja syystä. Mutta myös aikuisten työelämässä on nyt löydyttävä luovuutta ja uusi vaihde silmään. Työkyvyn ja mielenterveyden ylläpito on aina, mutta erityisesti tänä keväänä arkista työtä ja jatkuvia tekoja. Johtajilla ja esimiehillä on nyt vastuunkantamisen paikka, ja vastuuta voi kantaa osaltaan myös jokainen työyhteisön jäsen.
Jäämme vaille ihmiskontakteissa ja työyhteisöissä syntyviä aistikokemuksia.
Läsnätyössä moni tekee koronan oloissa työtä oman terveyden uhalla ja tämä näkyy jaksamisessa.
Kun läsnätyössä kontakteja ei voi välttää ja turvavälejä pitää, käy jatkuva suojauksesta huolehtiminen työntekijälle raskaaksi. Pitkittynyt jännittäminen uuvuttaa.
Etätöissä taas kontaktien ja arkisten virikkeiden puute johtaa hiljaiseen syöpymiseen. Apatia, väsymys ja innottomuus voivat vallata mielen salaa. Kun työyhteisö on jatkuvasti vain näytön takana ja luurien päässä, jäämme vaille ihmiskontakteissa ja työyhteisöissä syntyviä aistikokemuksia, niiden synnyttämää iloa ja aivojen aktivoitumista.
On tosiasia, että moni sulattelee pettymystään epidemian ja rajoitusten pitkittymisestä hiljaa mielessään.
Työyhteisöjen keskustelussa on nyt puhuttava muutakin kuin asiaa. On tultava liki ja luokse.
Siksi esimiesten ja johtajien on nyt kyettävä rytminmuutokseen. Emme ole koskaan ennen olleet tällaisessa tilanteessa. Nyt on etsittävä uusia, luovia tapoja tavoittaa jokainen työntekijä työyhteisössä. Tämä vaatimus koskee sekä läsnätyötä että etätyötä johtavia esimiehiä. Kaikkia.
Nyt ei ole enää varaa esimiehiin, jotka eivät sano hyvää huomenta. Eikä varaa esimiehiin, jotka eivät kysy, mitä kuuluu? Eikä varaa esimiehiin, joista ei kuulu mitään.
Työyhteisöjen keskusteluissa on nyt puhuttava muutakin kuin asiaa. On tultava liki ja luokse.
Monilla työpaikoilla käydään alkuvuodesta kehityskeskusteluja, asetetaan uusia tavoitteita ja tarkastellaan, mitä viime vuoden mittareille tapahtui. Näissä keskusteluissa on tänä keväänä tärkeää sanoittaa poikkeusoloihin liittyviä onnistumisia. Jokainen on onnistunut viime vuonna jossain. Tämän ääneen sanominen antaa toivoa, jota tarvitaan.
Nyt pitää malttaa kuunnella.
Keskinäistä luottamusta ja yhteyttä rakennetaan kuuntelemalla aktiivisesti. Aktiivinen kuuntelu kuuluu äänen sävyssä, eleissä ja keskustelun rytmissä, tapahtui keskustelu sitten kasvokkain tai virtuaalisesti.
Aktiivinen kuuntelu kuuluu hengityksen tahdissa ja tauoissa, kiireessä ja kiireettömyydessä. Nyt pitää malttaa kuunnella. Keskustelua johdetaan käyttämällä rakentavaa, selkeää kieltä ja viemällä keskustelua eteenpäin avoimilla kysymyksillä. Nyt jos koskaan esimiehen kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset.
Keskusteluun tavoitteista ja aikaansaamisesta voi tuoda mittareiden lisäksi armoa.
Ja kannattaa muistaa, että esimiestä ja johtajaakin voi johtaa. Tänä keväänä kenellä tahansa työyhteisössä on lupa kysyä myös johtajalta ja esimieheltä: Mitäs sinulle kuuluu? Miten sinä jaksat?
Aktiivinen, myötäelävä vuorovaikutus on kaikkien käytössä oleva käytännön keino torjua työyhteisön hidasta syöpymistä ja uuvahtamista pitkittyvän epidemian oloissa.
