Uskalla luottaa!
Omat poikani halusivat aikoinaan aloittaa moottoripyöräharrastuksen, ensin ajamalla mopokortin ja myöhemmin kevytmoottoripyöräkortin. Suhtauduin varsinkin jälkimmäiseen toiveeseen hyvin kriittisesti ja pelokkaasti. Kun uskalsin kohdata pelkoni, tuloksena oli uuden harrastuksen löytyminen ja ihastuminen lajiin.
Ennen vanhemman pojan kevytmoottoripyöräkoulua totesin, että minun pitää jotenkin saada kontrolliin tuo kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin liittyvä pelkoni. Siispä päädyin lainaamaan poikien mopoa saadakseni kiinni siitä, mikä ajamisessa muka oli niin hienoa.
Vaihteiden opettelussa meni pieni tovi. Kun sitten pääsin liikkeelle ja homma alkoi sujua, olin todella yllättynyt siitä, mikä vapauden ja riippumattomuuden hurma ajamisesta syntyi.
Kiertelin asuinaluettamme ja uskaltauduin vähän pidemmällekin. Seuraavalla viikolla mieheni työreissun aikana kävin yksin ostamassa itselleni harjoittelupyöräksi 400 kuutioisen motoskootterin, joka vaihtui moottoripyörään seuraavana kesänä. Mieheni ilahtui kovasti päätöksestäni ja hankki itselleen oman moottoripyörän.
Tärkeintä ajamisen aloittamisessa oli oman pelon kohtaaminen ja sen voittaminen. Lopputuloksena oli ihastuminen lajiin, ja nyt moottoripyöräily on ollut rakas harrastukseni jo toistakymmentä vuotta.
Alkuvuosina ajelimme kotimaassa lyhyitä reissuja. Vähitellen matkat pitenivät. Kävimme jopa Imatran ajoissa ystäväporukalla fiilistelemässä kisatunnelmaa. Sittemmin olemme tehneet ajoreissuja Keski-Euroopan viini- ja alppialueille. Kuluvana kesänä suuntaamme mutkateille Italian Dolomiiteille.
Pakko myöntää, että alkuhuuman jälkeen olen monta kertaa ollut pyörän kanssa haastavassa ja pelottavassakin paikassa. Rauhassa etenemällä ongelmat on pystynyt voittamaan.
Ajaminen vaatii sataprosenttista keskittymistä, sillä pienetkin virheliikkeet kostautuvat nopeasti. Vastapainoksi saa kuitenkin huiman selviytymisen ja hallinnan kokemuksen. Tuulen tuiverrus ajoviimassa ja kesän tuoksut konsentroituneina kypärään mahdollistavat siirtymän uusiin ulottuvuuksiin.
On tärkeää uskaltaa luottaa, sekä antaa ja ottaa vastuuta.
Kuluneet koronavuodet ja sotakuukaudet ovat syöneet ratkaisevalla tavalla ihmisten turvallisuudentunnetta. Kysymme itseltämme: Mitä uskaltaa tehdä, voiko tulevaisuuteen luottaa, pelastuuko maapallo ja mikä on minun paikkani ja roolini yhteiskunnassa? Erityisesti lapset ja nuoret ovat joutuneet jarruttamaan, vaikka oikeasti nuoruus haastaa kaasuttamaan yhdessä muiden kanssa.
Haluan tänä kesänä lähettää teidät kaikki etsimään oman elämänne sankaruutta, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Hykerryttävää jännitystä tai rauhallista olemista yhdessä ja erikseen.
Tärkeintä on luottaa omaan tunteeseen ja antaa sen viedä. Toiminnan riskitaso on syytä asettaa sellaiseen haarukkaan, että se ei aiheuta ylivoimaista kuormaa. Katseen taas suosittelen suuntaamaan edessä olevan mutkan jälkeiseen maastoon, jotta näkeminen vähän pidemmälle ja laajemmalle mahdollistuisi.
Turvallista matkaa!
