Arja jäi eläkkeelle työskenneltyään 45 vuotta hoitajana

Arja Selenius jäi vanhuuseläkkeelle muutama vuosi sitten. Sitä edelsi 45 vuoden työura erilaisissa hoitotehtävissä. Arja teki eläkkeelle jäätyään töitä vielä noin vuoden ajan, mutta nyt hän nauttii eläkepäivistään.

Vantaalainen Arja Selenius jäi vanhuuseläkkeelle 64-vuotiaana. Hän työskenteli koko työuransa hoitotehtävissä, erityisesti vanhustenhuollossa.

- Ehdin työskennellä 45 vuotta hoitajana. Valmistuin apuhoitajaksi Lahdessa 1974 ja siitä lähtien tein hoitajan työtä, pääasiassa pääkaupunkiseudulla, Arja kertoo.

- Valmistuttuani olin töissä Hollolan vanhustenhuollossa ja kotipaikkakunnallani Hartolan kotisairaanhoidossa muutaman vuoden. Sitten siirryin Espooseen Jorvin sairaalan ensiapuun töihin. Se oli nuorelle hoitajalle oikein hyvä koulutuspaikka ja viihdyin siellä yli viisi vuotta. Espoon kaupungilla olin vielä Leppävaaran terveyskeskuksessa töissä vuoteen 1987 saakka.

Arja sai kaksi lasta ja toimi kolmisen vuotta perhepäivähoitajana, kun lapset olivat pieniä. Vuonna 1990 hän aloitti työskentelyn Helsingin kaupungilla eri toimipisteissä. Vuonna 1993 Arjalle syntyi vielä kolmas lapsi, jonka jälkeen hän teki lyhyempää työpäivää iltapartiossa.

- Aloitin iltapartiossa Kivelässä, sitten oli kotihoidossa Oulunkylässä ja Malmilla palvelutalossa. Kotihoito kiinnosti edelleen, joten lähdin ensin Pohjois-Haagan ja sitten Etelä-Haagaan kotihoitoon, jossa olin välillä myös kotihoidon ohjaajan sijaisena.

Arja työskenteli myös Kontulan monipuolisessa palvelussa varahenkilönä, jossa hän sai tehdä iltatyötä, josta piti. Lopulta hän siirtyi Riistavuoren palvelutaloon vuonna 2015, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseen saakka.

- En ole ollut sen tyyppinen, että olisin samassa paikassa pitkään töissä. Korkeintaan viisi vuotta samassa paikassa on ollut minusta hyvä työaika, sitten olen kaivannut jo vaihtelua. On kiva, kun tiimit ja asiakkaat vaihtuvat. Työstä tulee mielestäni rutiininomaista, jos on samassa paikassa pitkään. Työpaikan vaihtaminen piristää ja joka työpaikassa oppii uutta, Arja summaa työuraansa.

Töiden ohessa Arja myös kouluttautui erilaisilla kursseilla ja suoritti esimerkiksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon.

- Helsingin kaupunki huolehti hyvin meidän koulutuksistamme ja ammattitaito pysyi niiden ansiosta tallessa, Arja kehuu entistä työnantajaansa.

Vanhustyö muuttui vuosien varrella kiireiseksi

Pitkä työuransa aikana Arja näki erityisesti vanhustyön muuttuvan.

- Aluksi maalla kotihoitotyö oli enemmän kahvittelua ja keskustelua asiakkaiden kanssa. Vielä 90-luvun alussa oli niin paljon aikaa, että saatettiin lähteä kävelylle asiakkaan kanssa ja vaikka ravintolaan syömään.

- Ennen kotipalvelun työntekijä teki ruokaa ja katsoi, että vanhus söi. Nyt ruokapalvelu tai ruoka-automaatit ovat tulleet tilalle. Kun vanhus syö ateriansa yksin, voi käydä niin, että vanhus ei muista syödä tai yksin syödessä ruoka ei oikein maistu, Arja kertoo.

Arjan mielestä vanhukselta pitäisi kysyä itseltään, haluaako hän olla kotona vai haluaako hän palvelutaloon. Ihmiset ovat niin erilaisia luonteeltaan, toiset nauttivat yksinolosta ja toiset kaipaavat muiden ihmisten seuraa niin paljon, että seuranpuute voi tehdä heidät entistä sairaammaksi.

- Kotihoito on tullut koko ajan kiireisemmäksi, nyt ei ole paljon aikaa olla asiakkaiden luona. Olen sitä mieltä, että jos olisi enemmän aikaa, vanhukset eivät tarvitsisi niin paljon lääkkeitä. Yksinäisyyttä ja masentuneisuutta on vanhuksilla nyt paljon.

Arja jatkoi töissä vuoden pidempään ja oli eläkkeelläkin aluksi töissä

Arja olisi voinut jäädä vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaana.

- Olin noin vuoden verran ”ylimääräistä” työssä ja jäin eläkkeelle 64-vuotiaana. Sovimme itse asiassa mieheni kanssa yhteisen eläkkeelle jäämisen päivän - olemme lähes samanikäiset.

Ennen eläkkeelle jäämistä Arja osallistui Helsingin kaupungin järjestämään tilaisuuteen, jossa kerrottiin eläkkeelle jäämisestä.

- Kevan nettipalvelun kautta ilmoittauduin sitten eläkkeelle, se oli helppoa. Päätös eläkkeestä tuli minulle Kevasta nopeasti - parissa päivässä. Tuntui kamalalta irtisanoa itsensä työpaikalta, se tuntui niin lopulliselta, Arja muistelee.

Arja jäi vanhuuseläkkeelle virallisesti elokuun alussa 2019. Sitä ennen hän oli muutaman kuukauden lomilla. Hän oli viihtynyt hyvin töissä ja eläkkeelle jääminen kokonaan oli sen vuoksi vaikeaa.

- Mietin ensimmäisenä eläkepäivänä, että hirveää, kun ei ole töitä. Soitin sitten heti entiseen työpaikkaani Riistavuoren palvelutaloon ja kysyin keikkaa. Vuoden verran teinkin sitten töitä aika säännöllisesti. Eläkkeellä työnteko oli paljon kivampaa, kun sai itse päättää aikatauluista, tuleeko töihin vai ei. Korona-aikana vähensin töitä ja menin töihin lähinnä hätätilanteissa. Vähän yli vuosi sitten tein viimeisen illan, Arja kertoo.

Eläkeaikaan on oppinut pikkuhiljaa

- Nyt olen oppinut eläkeläisen elämää ja se tuntuu ihanalta. Pidän siitä, että koko ajan on vähän kiirettä, hoidan lapsenlapsia ja ulkoilutan lähellä asuvan lapseni koiraa. Käyn lapsuuden kodissani maalla Hartolassa viettämässä aikaa ja tekemässä pieniä kotitöitä.

Arjaa pitää kiireisenä myös Diabetesyhdistys, jonka hallituksessa hän on. Lisäksi hän on Sydänliitossa rivijäsenenä. Koronan vuoksi aktiivinen toiminta on kuitenkin ollut aika paljon tauolla. Jos ei olisi koronaa, Arja tykkäisi matkustella ja harrastaa, käydä teatteriretkillä ja konserteissa.

- Olen työskennellyt myös kosmetiikkayritys Oriflamessa kotimyyjänä vuodesta 1994. Se on ollut hyvää vastapainoa hoitotyölle. Mutta sekin on hiipunut koronan myötä, Arja valittelee.

- Välillä tuntuu kuitenkin vieläkin, että mitä minä täällä kotona teen. Varsinkin silloin, kun kalenterissa ei ole mitään merkintöjä, niin vähän ihmettelen, että mitäs sitten, Arja naurahtaa.

Arjan vinkki eläkettä suunnittelevalle

Arja kehottaa miettimään oman jaksamisen kautta, milloin on oikea aika jäädä eläkkeelle. Tai haluaako tehdä eläkkeen aikana töitä vai ei.

- Kannustan rohkeasti vaan hakemaan eläkettä, kun siltä tuntuu. Nyt on aika paljon työvoimapulaa monella ajalla, joten eläkkeen aikana voi melko helposti palata välillä töihin.

- Liity kaikkiin harrastuksiin, mitkä miellyttävät, on hyvä saada omaan kalenteriin merkintöjä eläkkeelläkin. Ei kannata jäädä neljän seinän sisään. Vähintään kannattaa lähteä jonkun kanssa kahville. Eläkkeellä on ystäville ja kävelylenkeille vihdoinkin aikaa, Arja vinkkaa.