Juha Vettenranta on ehtinyt olla vanhuuseläkkeellä noin puoli vuotta, uuteen elämänvaiheeseen on pitänyt totutella. Ennen eläkkeelle jäämistään hän työskenteli suntiona Kangasalan seurakunnassa. Juhan aiempi työura koostui eri tehtävistä kaupan alalla.
Juha Vettenranta työskenteli Kangasalan seurakunnassa suntiona noin 17 vuotta. Hän siirtyi seurakuntaan liike-elämän palveluksesta. Juha oli ollut aiemmin töissä mm. Citymarketissa osastopäällikkönä ja Stockmannilla Tampereella. Hänellä oli jossain vaiheessa myös oma tekstiilien maahantuontiyritys.
- Kaupan ala oli minulla verissä, sillä isäni oli kauppias ja olen jo vauvana nukkunut päiväuneni kaupan takahuoneessa. Viimeksi olimme vaimoni kanssa K-kauppiaita Virroilla. Siinä hommassa poltin itseni loppuun ja tuli ajatus, että nyt pitää tehdä jotain muuta, Juha kertoo urastaan.
- Huomasin sitten, että Kangasalan seurakuntaan haetaan suntiota. Meninkin talousjohtajalle juttelemaan, että voisinko minä olla sopiva siihen tehtävään. Talousjohtaja tuumi, että mikä ettei. Se lähti siitä kokeiluna, puolivahingossa oikeastaan. Aloitin työt oppisopimuksella.
Ihan kylmiltään Juha ei kirkon töihin siirtynyt, seurakuntaelämä oli hänelle jo aiemmin tuttua, hän oli toiminut seurakunnassa vapaaehtoisena eri tehtävissä ja mm. tilintarkastusryhmässä ja kirkkovaltuustossa eri asuinpaikkakunnilla. Lisäksi hänen vaimonsa työskentelee seurakunnassa diakonina.
Suntion työ sopi Juhalle entistä uraa paremmin. Vaikka suntionkin työ oli kiireistä, niin kiire oli hallittua. Kauppiaana hän oli työskennellyt jatkuvassa stressaavassa kiireessä.
Kangasalan seurakunta oli Juhan mielestä hyvä työnantaja. Hän sai tehdä monipuolisesti työtä suntiona, miestyössä ja lähetystyössä. Projektilähetystyötä tehtiin ja tehdään edelleen Tansaniaan Mwikan seurakuntaan, jossa työstetään nyt päiväkodin laajennusta. Lisäksi erityisen mieluinen tehtävä oli esitellä paikkakunnan kolmea kirkkoa.
Juha Kilimanjaron rinteellä asuvan perheen kanssa. Juha on edelleen mukana Projektilähetys Mwikan toiminnassa puheenjohtajana.
Suntio saa työssään tavata seurakuntalaisia niin ilossa kuin surussa. Hänelle myös avaudutaan helposti, kun eri seremonioita harjoitellaan ja niihin valmistaudutaan.
- Olen aina ollut puhelias ja ottanut helposti kontaktia ihmisiin. Seurakunnassa puheet muuttuivat erilaiseksi, hyvin henkilökohtaisista asioista sai jutella. Suntio kohtaa työssään niin surevia omaisia kuin onnensa kukkuloilla olevia hääpareja tai tuoreita vanhempia, Juha kertoo työstään.
Miestyö jatkuu eläkkeelläkin
Juha teki suntion töiden lisäksi seurakunnan miestyötä. Siihen osallistui aktiivisesti noin 40 seurakuntalaista. Hän järjesti miehille erilaisia tilaisuuksia kuten saunailtoja. Miestyöhön kuuluu myös mm. lentopallo- ja salibandyryhmiä, joita vetävät vapaaehtoiset.
- Itse olen vetänyt saunailtoja. Aion jatkaa sitä eläkkeelläkin pari kertaa kuukaudessa. Korona on vaan tällä hetkellä aiheuttanut siihen rajoitteita, miehet kaipaavat tapaamisiamme. Tapaamisissa puhutaan hyvin herkistäkin asioista, luottamuksellisessa paikassa puheet ovat hyvin avoimia. Emme puhu esimerkiksi periniteisistä miesten asioista kuten jääkiekosta, Juha kertoo.
Eläkkeen määrä ei ole suuri, mutta sillä tulee toimeen
Juha oli aina ajatellut, että eläkeaika on joskus sitten tulevaisuudessa.
- Sitten se tulikin vähän yhtäkkiä. Mietin jonkin aikaa, että jäänkö vai enkö jää eläkkeelle heti kun se on mahdollista. Päätin sitten, että nyt kun olen vielä terve mies, ja kun olen jo 40 vuotta tehnyt töitä, voisin jo jäädäkin eläkkeelle. Teen sitten vapaaehtoistyötä mieluummin. Eläkkeelläkin voin tehdä halutessani työtä.
Eläkkeensä määrää Juha kävi katsomassa etukäteen Kevan Omat eläketietosi -palvelussa.
- Ei siis tullut yllätyksenä eläkkeen pienuus. Ja eläkkeen määrähän johtuu tietysti siitä, että palkka on ollut niin pieni. Mietin, että jos olisin 65 vuotiaaksi asti työskennellyt, eläkkeen määrä ei olisi kuitenkaan niin merkittävästi siitä noussut.
Eläkettä Juha haki myös Omat eläketietosi -palvelussa.
- Hakeminen oli verkossa helppoa, sillä hakemuksessa ei kysytä mitään sellaista, mitä ei etukäteen jo tietäisi. Sain hakemiseen tukea vaimoltani, hakemus täytettiin yhdessä, Juha kertoo.
Eläkkeellä oloon on pitänyt totutella
Eläkkeelle jääminen on ollut Juhalle outoa, kun entiset työkuviot ovat jääneet taakse. Eläkkeellä oloon on pitänyt oikein opetella, on pitänyt laatia itselleen päiväohjelmaa. Välillä Juhalle on tullut huono omatunto, kun hän on ajatellut koronan vuoksi kiireisiä vanhoja työkavereitaan ja miettinyt, kuinka he pärjäävät.
- Myös uuteen taloustilanteeseen on pitänyt opetella. Ansiot putoavat aika lailla palkkatyöstä. Menoja pitää sitten sopeuttaa sen mukaan. Esimerkiksi toista autoa emme enää pidä, koska se on kallista ja koska autoa ei tarvita enää työmatkoihin. Toisaalta myös kulut putoavat eläkkeellä. En kuitenkaan valita - kukaanhan ei sano, että saisi liikaa eläkettä tai palkkaa, Juha naurahtaa.
Juhan aika ei ole kuitenkaan tullut eläkkeellä pitkäksi.
- Olen tehnyt talossani pientä remonttia. Lastenlapsien perään ehdin katsoa nykyään helpommin. Teen myös vaimolle ruuat valmiiksi, kun hän tulee töistä. Ja ihmeellistä on, että aamulla on rauha, ei ole kiire minnekään, Juha summaa hyviä puolia.
Juha mökkirannassa lastenlasten Aaron ja Aliisan sekä tyttären Saaran kanssa.
Juha kehottaa eläkkeelle siirtyviä valmistautumaan uuteen tilanteeseen henkisesti.
- Eläkkeelle siirtymiskurssi voisi olla hyvä monellekin. Saa etukäteen ajateltua, mitä eläkkeelle jääminen tarkoittaa. Mitä tarkoittaa, kun aamulla ei enää lähde töihin. Ja muidenkin kannattaa rakentaa itselleen päiväohjelma, Juha kehottaa.
