Kaisa Ylhä on sairastanut nuoruudestaan asti harvinaista silmäsairautta. Hän työskenteli pitkään pankissa, kunnes joutui sairauden vuoksi jäämään pois työstä. Koulutus lähihoitajaksi ja työskentely palvelutalossa sujui jonkin aikaa hyvin, kunnes silmäsairaus katkaisi tämänkin uran. Nyt työkokeilujen jälkeen osa-aikainen työ Kaarinan kaupungilla näyttäisi sujuvan hyvin.
Kaisa Ylhä kouluttautui alun perin yo-merkonomiksi ja työskenteli pankissa 25 vuoden ajan. Nuoruudessa todettu silmäsairaus paheni kuitenkin niin, että hän ei voinut tehdä enää päätetyötä. Hän oli pitkiä aikoja sairauslomalla ja kuntoutustuella.
Kaisa sairastaa melko harvinaista sarveiskalvon kartiopullistumatautia, joka aiheuttaa mm. vaikean hajataiton. Se heikentää näkökykyä pysyvästi ja on etenevä sairaus, mutta ei aiheuta sokeutta.
- Minulla on vaihdettu sarveiskalvot molemmista silmistä. Minulla sairaus on edennyt noin 10 vuoden periodeissa ja näkö on aina huonontunut. Ensimmäisen kerran toisen silmän sarveiskalvo leikattiin jo vuonna 1987 ja toinen 1996. Vasen silmä operoitiin uudelleen vuonna 2019. Lisäksi minulle on tehty monta muuta erilaista operointia molempiin silmiin, Kaisa kertoo.
Uusi ammatti lähihoitajana
Pankkiuran jälkeen Kaisalle kaavailtiin jo työkyvyttömyyseläkettä. Hän oli ollut puolet elämästään samalla työpaikalla, joten oli henkisesti vaikea juttu, kun työn joutui jättämään.
- Tuntui vähän siltä, että heitettiin pois. Halusin kuitenkin jatkaa työelämässä. Työterveyshuollon ja työvalmentajan kanssa löysimme sitten uuden alan minulle. Silloinen työeläkelaitos myönsi minulle ammatillisen kuntoutuksen ja sen turvin kouluttauduin lähihoitajaksi.
- Innolla lähdin opiskelemaan uutta ammattia. Oli ihan erilaista opiskella aikuisena, sain opinnosta enemmän irti kuin nuorena. Lisäksi sain uusia kavereita. Ammatillisen kuntoutuksen antama taloudellinen turva auttoi myös.
Kaisa sai työpaikan heti valmistuttuaan. Hän ehti tehdä lähihoitajan töitä noin viisi vuotta.
- Tykkäsin siitä työstä paljon. Olin tehnyt siihen asti töitä aina arkipäivisin kahdeksasta neljään. Nyt minulla oli vuorotyötä ja töitä eri viikonpäivinä ja erilainen työrytmi oli kiva.
Vuonna 2019 ja 2020 Kaisan silmät jouduttiin kuitenkin leikkaamaan taas. Leikkaus onnistui hyvin ja Kaisa näkee nyt toisella silmällä paremmin kuin ennen.
- Mutta nyt silmänpaineeni nousee liikaa raskaassa fyysisessä työssä. Silmäsairauden kannalta hoitotyössä oli myös se huono puoli, että en voinut itse määrätä työtahtia.
- Se oli lamaannuttava hetki, kun minulle selvisi, että lähihoitajan työ ei enää sovikaan minulle.
Työkokeilujen kautta osa-aikaiseen toimistotyöhön
Kaisan edessä oli taas työn vaihto. Kaarinan kaupungin työterveyshuollon, esimiehen ja työhyvinvointikoordinaattorin kanssa kaavailtiin, että kokeillaan kevyempää toimistotyötä. Kaisa hakeutui Kevan tuella työkokeiluun.
- Työkokeilupaikka löydettiin ensin koronajäljityksestä ja koronarokotuspisteestä, jossa kirjasin päätteellä asioita. Sitten olin jonkin aikaa sivistyspuolella toimistotehtävissä, Kaisa kertoo.
- Työkokeilu alkoi vähäisellä tuntimäärällä ja työaikaa kasvatettiin pikkuhiljaa. Työkokeilun aikana havaittiin, että työaikana minulle toimii kolmipäiväinen viikko ja 60 % työaika. Tiistait ja perjantait olin vapaalla, näin silmäni saivat myös keskellä viikkoa tarvittavan levon.
Kun työkokeilut olivat ohi, Kaarinan kaupungin Kaupunkikehityspalveluissa löytyi toimistotyöntekijän työpaikka, jossa oli 60 % työaika.
- Se oli win-win tilanne, kun työnantaja tarvitsi osa-aikaisen työntekijän ja minä osa-aikaisen työn. Työhöni kuuluu nyt maanvuokralaskutuksen hoitaminen ja muutakin laskutusta. Olen erittäin tyytyväinen työhöni ja pystyn hyödyntämään tässä aiempaa pankkikokemustakin.
Nyt Kaisa on ollut noin vuoden verran 60 % työssä ja 40 % osakuntoutustuella. Hän käy kolme päivää viikossa työssä ja voi itse suunnitella työpäivien ajankäytön.
- Lähiaikoina on tarkoitus hakea Kevasta pysyvää osatyökyvyttömyyseläkettä, sillä silmäsairaus ei parane, Kaisa kertoo.
Tuet ja työnantajan asenne mahdollistavat työn teon
Kaisa toteaa, että on hienoa, että on tukimuotoja, jotka mahdollistavat työn tekemisen, vaikka olisikin sairauksia. Myös työnantajan asenne ja rooli on tärkeä.
- Tykkään olla töissä, en halua olla vain kotona. On myös paljon itsestä kiinni, että löytää keinoja ja jaksaa mennä eteenpäin.
- Ammatillisen kuntoutuksen ja osakuntoutustuen hakeminen Kevasta on hoitunut helposti, kun asiat voi hoitaa sähköisesti Omat eläketietosi -palvelussa. Myös puhelimitse olen saanut aina apua tarvittaessa, Kaisa kertoo.
Luottavaisin mielin tulevaisuuteen
Kaisa kertoo, että hän katsoo nyt luottavaisin mielin tuleviin vuosiin. Hän saa tehdä työtä, josta tykkää valtavasti ja jossa voi vielä kehittyä.
- Aina on tietysti pelko, että näkökyky huononee. Mutta vuosi kerrallaan mennään nyt. Jos sairaus etenee kuten ennenkin, niin vasta vuonna 2029 näköni heikkenee. Sitten olen jo sen ikäinen, että ei haittaisi, jos jäisinkin eläkkeelle kokonaan.
Muille vastaavassa tilanteessa oleville Kaisa vinkkaa, että jos haluaa jatkaa töissä, oma sinnikkyys ja sisu ovat tärkeitä, eikä kannata antaa liian helposti periksi.
- Soita vaikka 10 kertaa asiantuntijoille ja tutki eri vaihtoehtoja. Kokeile ja ota kaikki apu vastaan. Uudelleenkouluttautuminen kannattaa aina.
- Kannattaa etsiä myös vertaistukea. Ei kannata jäädä sairauden kanssa yksin, Kaisa kannustaa.
