Kevan pilotti vahvisti käsitystä siitä, että pitkään jatkuneelta masennusperusteiselta kuntoutustuelta on vaikea palata takaisin työhön ja työkyvyn tuen painopiste kannattaa siirtää varhempaan työkykyjohtamiseen. Pilotti osoitti, että esihenkilöt tarvitsevat tietoa masennuksen vaikutuksista työelämässä ja aikaa työkyvyn tukemiseen arkityössä.
Kevan järjestämässä pilottityökokeilussa pyrittiin vahvistamaan masennuksen perusteella kuntoutustukipäätöksen saaneiden työelämäyhteyttä. Masentuneiden työhön osallistumista tuettiin heidän oman työnantajan palveluksessa ilman suoraa työllistymis- ja työaikavaatimusta. Tavoite oli nopeuttaa työhön palaamista ja vähentää pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen riskiä säilyttämällä yhteys työpaikkaan ja vahvistamalla kuntoutujan osallisuuden tunnetta.
Jo kokeilun lähtövaiheessa havaittiin useita tekijöitä, jotka haastoivat kokeiluun osallistumista ja sen etenemistä.
Masentuneiden työelämäyhteys on usein heikko ja henkilöiden saaminen mukaan pilottiin osoittautui jopa ennakoitua vaikeammaksi. Useimpien masennuksen takia kuntoutustuella olevien työsuhde oli päättynyt jo ennen työkyvyttömyysjakson alkamista. Lisäksi niilläkin, joilla työsuhde oli voimassa, piti etenemiseen varata aikaa ja useita keskusteluita.
Masennus värittää kielteisesti käsitystä omasta toimintakyvystä, ja masennuksesta toipumisen aikana tiedonkäsittelyn hitaus ja työmuistin ongelmat korjautuvat viiveellä. Tämä näkyy käytännössä asioiden hoitamisen vaikeutena ja tiedonkulun hankaluuksina.
Työkokeilu pitää suhteuttaa masentuneen voimavaroihin ja työpaikan tuki räätälöidä sopivaksi
Pilottityökokeilu osoitti, että masennukseen liittyvät erityispiirteet kannattaa huomioida aiempaa paremmin ammatillisen kuntoutuksen työkokeiluissa ja käyttää olemassa olevaa harkinnanvaraa määrätietoisemmin.
Kuntoutujat kokivat, ettei pilottityökokeilu tukenut voimavarojen vahvistumista. Myös lähiesihenkilöistä moni katsoi, ettei kuntoutuja ollut valmis palaamaan työelämään, vaan kuormittui liikaa. Henkilöstöasioista vastaavien mukaan kuntoutus pitäisikin aloittaa jo paljon aiemmin. Työkokeilusuunnitelman pitää myös olla oikeassa suhteessa työkokeilijan voimavaroihin nähden.
Pilottityökokeilussa kuntoutujien ja esihenkilöiden näkemykset etenkin perehdyttämisestä poikkesivat toisistaan. Työkokeilussa on huolehdittava perehdytyksestä masentuneen ehdoilla. Lähiesihenkilöt eivät välttämättä ole tietoisia masennukseen liittyvistä erityispiirteistä ja niiden vaikutuksista toimintakykyyn.
Pilotin perusteella masennuksesta toipuvan suorasta työllistymisvaateesta voisi olla hyvä joustaa. Nykykäytännön mukaan jo ennen työkokeilua tulee selvittää työssä jatkamisen mahdollisuudet kyseisessä työssä eikä työkokeiluja juurikaan myönnetä tehtäviin, joissa työssä jatkamisen mahdollisuutta ei ole.
Huomattavan pienellä tuntimäärällä työkokeilun aloittaneet eivät pilottityökokeilun aikana onnistuneet nostamaan työaikaa tavallisen ammatillisen kuntoutuksen edellyttämään työaikaan. Joissain tilanteissa osa-aikatyö on realistisempi tavoite, ja masennuksesta toipuvalle voi olla aiheellista tarjota mahdollisuus palata töihin usean työkokeilun kautta.
Työhön paluussa yhteistyö työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon välillä korostuu. Työn ja työajan muokkaaminen työhön palaajan tarpeisiin sopivaksi edellyttää yhteistyötä, ja tiedon kulku on syytä varmistaa.
– Pilotissa tehtiin hyviä ja oikeita asioita. Myös työkokeilijat tekivät parhaansa, mutta nämä asiat olisi pitänyt tehdä hyvin paljon varhemmin. Työhön paluu ei edellytä täydellistä hoitovastetta, sanoo asiantuntijalääkäri Saija Turtiainen.
Katse varhaisemman vaiheen työkykyjohtamiseen
Työhön paluu edellyttää työpaikoilla porrasteisen ja oikea-aikaisen, näyttöön perustuvan hoidon lisäksi vahvaa panostusta strategiseen työkykyjohtamiseen ja työhön paluun tukemiseen. Kuntoutustukivaiheessa masentuneen työhön paluu on jo epätodennäköistä, jolloin katse kannattaa suunnata varhempaan työkykyjohtamiseen.
Tässä esihenkilöiden rooli on tärkeä. Kuten aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta, on varmistettava, että esihenkilöille on resursoitu riittävästi aikaa varhaiseen puuttumiseen, työn joustojen mahdollistamiseen, työntekijöiden työhyvinvointiin panostamiseen, toimivaan työterveysyhteistyöhön sekä työntekijöiden työkyvyn aktiiviseen seurantaan.
– Ammatillisen kuntoutuksen näkökulmasta saimme pilotista lisää ymmärrystä siihen, mitä meidän tulee masentuneiden kohdalla ottaa huomioon työkokeiluja suunniteltaessa. Pilotin toimintamalli ei ole sellaisenaan vietävissä eläkelaitoksen tavanomaiseen toimintaan ja tukea tulisi tarjota jo varhaisemmassa vaiheessa. Pilotti jatkuu projektina, jossa tavoitteena on kehittää työvälineitä masennusriskin ennakointiin ja työhön paluun tukeen, kertoo kuntoutuspäällikkö Sirpa Reijonen.
Tutustu tarkemmin tutkimusraporttiin:
Kuntoutustuelta takaisin työelämään – masentuneen työhön paluun tukeminen työkokeilun avulla (pdf)
Lisätiedot:
Saija Turtiainen, asiantuntijalääkäri, p. 020 614 2355, saija.turtiainen(at)keva.fi
Sirpa Reijonen, kuntoutuspäällikkö, p. 020 614 2617, sirpa.reijonen(at)keva.fi
Taustatietoa tutkimuksesta
Kuntoutustuelta takaisin työelämään – masentuneen työhön paluun tukeminen työkokeilun avulla -julkaisu koostaa tietoa ja masennuksesta, sen vaikutuksista työssä jatkamiseen ja eläköitymiseen sekä kuvaa kokemuksia Kevan järjestämästä masentuneiden työelämäyhteyttä tukevasta pilottityökokeilusta.
Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat julkisella alalla toiseksi yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen, ja niistä masennus sekä toistuva masennus ovat yleisin yksittäinen sairausperuste työkyvyttömyyseläkkeen taustalla.
Tilastotarkastelu osoitti, että julkisella alalla masennustaustaiset eroavat muilla diagnooseilla kuntoutustukijakson eli määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen aloittaneista henkilöistä. He ovat iältään nuorempia, minkä lisäksi kuntoutustuki alkaa masennuksen perusteella muita useammin hallinnon, suunnittelun ja tutkimuksen ammateissa, toimisto- ja asiakaspalvelutyössä sekä sivistyksen ja kulttuurin ammattialalla.
Pilottityökokeilun kohderyhmäksi valittiin seitsemässä kuntaorganisaatiossa työskentelevät henkilöt, joilla oli lääketieteellisesti selkeä työkyvyn menetyksen uhka, mutta joille tavanomaisen ammatillisen kuntoutuksen käynnistämistä ei vielä pidetty ajankohtaisena.
Pilottityökokeilun seurannan tueksi kartoitettiin työkokeiluun osallistuneiden kokemuksia tutkimuskyselyllä. Lisäksi Kevan asiantuntija osallistui työkokeilupalavereihin, ja huomiota kiinnitettiin eri toimijoiden yhteistyöhön, erityisesti työterveyshuollon ja työnantajan rooleihin.
Tutkimus tuotettiin osana Kevan Kestävää työelämää -hanketta, joka on saanut valtionavustusta EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettavasta Suomen kestävän kasvun ohjelmasta.
