Melkein liian kiva uusi työ ammatillisen kuntoutuksen kautta

Sari Kapela ja Tiia Salminen työskentelivät molemmat lastenhoitoalalla pitkään ennen kuin terveys petti. Hyppy uusiin tehtäviin tuntui aluksi pelottavalta, mutta nyt kumpikaan naisista ei enää palaisi menneeseen. Työhyvinvointipäällikkö Elisa Saunamäki on tyytyväinen tilanteeseen.

Seinäjoen kaupungilla on jo 20 vuoden ajan ollut toimintatapana kouluttaa työntekijä uusiin tehtäviin, jos todetaan, ettei hän syystä tai toisesta pysty enää työskentelemään nykyisessä tehtävässään. Yleensä syyt ovat terveydelliset. Seinäjoen kaupungin työhyvinvointipäällikön Elisa Saunamäen mukaan tulokset ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä.

Kuvassa Sari Kapela, Elisa Saunamäki ja Tiia Salminen

- Kun työvuosia on vielä paljon jäljellä, ovat ihmiset yleensä hyvin motivoituneita vaihtamaan työtä ja vain harvan ammatillinen kuntoutus epäonnistuu. Vanhasta työstä poisjääminen on iso elämänmuutos, mutta kun päästään sen yli, työhön yleensä sopeudutaan hyvin.

Näin kävi myös Sari Kapelalle ja Tiia Salmiselle, jotka työskentelivät aluksi päiväkodeissa, Tiia lastenhoitajana ja Sari päiväkotihuoltajana. Sari ehti työskennellä alalla 28 vuotta, Tiia 18 vuotta.

- Selässäni todettiin nikama-madaltuma kahden nikaman kohdalla, välilevyn pullistuma sekä kulumaa alaselässä. Alalla pitää työskennellä hyvin epäergonomisessa asennossa, joka rasittaa selkää. Olin puoli vuotta sairaslomalla, mikä sisälsi monia käyntejä lääkärillä ja fysikaalisessa, vahvoja särkylääkkeitä ja ahkeraa kotijumppaa. Työhöni lasten hoidon pariin palasin osapäiväisenä ja kipuilu alkoi taas. Kotona sairaslomalla pitkään oleminen oli todella tylsää ja ahdistavaa, Tiia muistelee.

Sarilla tautalla olivat myös terveydelliset syyt.

- Minulla ilmestyi käsiini ihottumaa. Vaiva vaikutti hyvin kokonaisvaltaisesti elämääni, myös vapaa-aikaani, sillä en saanut hyvin nukuttua, enkä kotonakaan voinut oikein tehdä mitään käsilläni. Lopulta diagnosoitiin, että olen allerginen eräälle pesuaineissa olevalle lisäaineelle. Siivous- ja hoitotyössä käsiä on pestävä jatkuvasti, joten työskentely, erinäisistä tukitoimista huolimatta, ei enää ollut mahdollista.

Tilanteen toivottomuudesta huolimatta sekä Sari että Tiia jatkoivat sisulla työskentelyä, sillä pesti oli heille tärkeä ja rakas. Työ, josta he molemmat olivat ajatelleet eläköityvänsä.

Hyppy tuntemattomaan

Minäkö tekisin jotain muuta? Enhän minä osaa! Tällaisia ajatuksia Tiia ja Sari kävivät läpi, kun esimies ehdotti heille kouluttautumista muihin tehtäviin. Hetken aikaa asiaa sulateltuaan, päättivät molemmat kuitenkin tarttua tarjoukseen.

- Alan vaihtaminen tuntui todella raskaalta. Oli haikeaa hyvästellä kaikki työkaverit ja tutut ympyrät ja hypätä täysin tuntemattomaan, Sari suree.

Sari meni työkokeiluun aluksi Seinäjoen kaupungin museolle. Kädet alkoivat parantua heti ja Sari viihtyi museolla. Pian kuitenkin selvisi, että varsinaiseen museovirkailijan ammattiin tarvittaisiin yliopistotason koulutus, joten Sarille etsittävä toinen sopiva paikka. Onneksi Elisalla oli ässä hihassaan.

- Ajattelin, että minun työkuormastani riittää kyllä jaettavaa. Hankin Sarille pöydän ja koneen, ja annoin nipun erilaisia työtehtäviä. Hän sai muun muassa mapittaa, hoitaa syntymäpäivämuistamisia, laskuttaa ja järjestää ensiapukoulutuksia sekä erilaisia tapahtumia. Loimme uuden työhyvinvointiassistentin toimen.

Tiia puolestaan meni ensin töihin vanhusten ateriapalveluun. Sitten Ikäkeskuksessa tarvittiin työntekijää, joten hän siirtyi sinne toimistosihteeriksi hoitamaan asiakaspalvelua, erilaisten palvelupäätösten valmistelua, laskutusta sekä monipuolisia toimistotöitä.

- En ollut koskaan kuvitellutkaan työskenteleväni vanhusten parissa, mutta yllätyksekseni nautinkin siitä todella paljon. Työnkuvani on todella laaja ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin vain koneella istumista.

Tiia ja Sari ovat molemmat opiskelleet Seinäjoen aikuiskoulutuskeskuksessa merkonomiksi. Koulutus kesti kaksi ja puoli vuotta ja toteutettiin työn ohessa.

Kuvassa Sari Kapela, Elisa Saunamäki ja Tiia Salminen

Onnistumisia ja uusia haasteita

Kun terveydelliset ongelmat alkoivat alan vaihdon myötä helpottaa ja muutos oli prosessoitu myös henkisellä tasolla, iski molempiin voimakas motivaatiopuuska.

- Vaikka selkäni yhtäkkiä taikaiskusta paranisi, en siltikään vaihtaisi takaisin vanhaan työhöni, sillä nykyinen työni on aivan huippu! On ihana oppia uutta ja kokea joka päivä onnistumisen elämyksiä, Tiia iloitsee.

- Lisäksi on ihana tuntea voivansa olla taas hyödyksi, Sari sanoo tyytyväisenä.

Työ on ollut jopa niin mukaansatempaavaa, että naisilla on välillä haaste keskeyttää työskentely työajan loppuessa.

- Päiväkodilla tein joka päivä samat työtehtävät ja kun sain ne tehtyä, työpäivä oli ohi. On ollut vaikea opetella, että tällä alalla työt jäävät aina kesken. Sen omaksumisessa on vielä harjoiteltavaa, Tiia sanoo Sarin nyökytellessä vieressä.

Rohkeutta työnantajille

Elisa tietää omakohtaisesti, että vaihtelu virkistää –fraasi pätee myös työpaikan kohdalla, sillä hän on myös vaihtanut alaa kirjastosta työhyvinvoinnin osaajaksi.

- Myös työnantajan näkökulmasta ammatillinen kuntoutus kannattaa, sillä rahaa säästyy ja työvoima säilyy. Vielä kun koulutus maksetaan osana ammatillista kuntoutusta, se on vain plussaa, Elisa huomauttaa.

Keva maksaa työnantajalle ammatillisesta kuntoutuksesta koituvat kustannukset.

- Minulla ei ole ollut mitään huomauttamista Kevan toiminnasta. Aina kaikki on sujunut hienosti ja ripeästi heti ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen, Elisa suitsuttaa.

Seinäjoen kaupungilla on usein pohdittu, käyttävätkö kaikki työnantajat ammatillisen kuntoutuksen suomia mahdollisuuksia hyväkseen.

- Saatetaan kokea, että on helpompi päästää työntekijä työkyvyttömyyseläkkeelle. Voidaan myös ajatella, että kuntoutus on jotenkin haasteellista ja työlästä, vaikka asia on päinvastoin. Koen todella tärkeänä, että työntekijä pääsee mieluisiin ja terveydelleen sopiviin työtehtäviin. Hyvä työpaikka kohentaa elämänlaatua merkittävästi.

Työnantajan tehtäväksi jää etsiä kuntoutujalle sopiva työpaikka tai koulutus. Paikkoja kysellään esimiesten taholta myös suoraan Elisalta.

- Kaikista tärkeintä on tuntea kuntoutuja ja työpaikka, jonne hän on menossa, jotta osaa yhdistää palapelin oikein. Yleensä tämä onnistuu hyvin. Joskus vaihdetaan paikkaa, eikä se mitään haittaa. Tämä on hyvää yhteistyötä työntekijän, esimiesten ja työterveyshuollon kanssa. Ja Kevasta saa aina apua, jos tarve vaatii, Elisa hymyilee.