Jaana Kotiranta loukkaantui ratsastusonnettomuudessa 90-luvun puolivälissä ja on sen jälkeen kärsinyt jatkuvista kivuista. Hän kouluttautui terveydelleen paremmin sopivaan ammattiin psykoterapeutiksi ja pystyi tekemään töitä melko hyvin. Kivut alkoivat lopulta haitata niin paljon elämää, että hän joutui jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Muutos mahdollisti muuton Ahvenanmaalle ja osa-aikatyön.
Jaana Kotiranta loukkaantui ratsastusonnettomuudessa vuonna 1994, mistä hänelle jäi pysyvä hermovamma vasempaan jalkaan sekä krooninen neuropaattinen kipu.
- Olen ollut kipupoliklinikalla pitkään hoidettavana ja kaikkea mahdollista on kokeiltu kipujen poistamiseksi, mutta mikään ei ole lopullisesti auttanut. Apua olen saanut, erilaisia operaatioita on tehty, mutta kipu on jatkuva seuralainen elämässäni. Tällä hetkellä saan jatkuvaa lääkitystä.
- Kipu haittaa elämääni ja työntekoani niin, että en voi istua tai seistä pitkiä aikoja. En saa myöskään oikein nukuttua. Parasta on, jos voin liikkua vähän koko ajan. Olenkin sanonut, että minulla on tällainen ”kulkutauti”, Jaana naurahtaa.
Alun perin Jaana kouluttautui apuhoitajaksi. Hän erikoistui psykiatrian alalle ja työskenteli esimerkiksi hoitajana mielisairaalassa.
- Mutkien kautta päädyin farkkukauppiaaksi. Kun loukkaannuin, olin 34-vuotias, jouduin sairaslomalle ja samaan aikaan jouduin taloudellisiin vaikeuksiin ja erokin tuli. Se oli katastrofi, en tiennyt yhtään, miten pärjään ja mitä tulee tapahtumaan.
- Sitten saapui pelastava enkeli. Asiakkaanani kaupassa oli Kelassa työskentelevä ihminen, joka kertoi, että voisin saada kuntoutusta Kelasta ja opiskella uuteen terveydelleni sopivaan ammattiin, Jaana kertoo.
- Pääsin monimuoto-opiskeluun ja valmistuin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Pääsin ensin töihin HUSiin psykiatrian osastoille, sitten mielenterveystoimistoon. Opiskelin työn ohessa myös seksuaaliterapeutiksi ja sitten psykoterapeutiksi. Olin myös erilaissa projektitöissä A-klinikkasäätiössä, Diakonissalaitoksella ja Setassa. Tykkään tehdä monipuolista projektityötä, minua ei haittaa, että tulevaisuudesta ja työn jatkumisesta ei niin tarkkaan tiedä.
Kivut pakottivat osatyökyvyttömyyseläkkeelle
Jaanan kivut kuitenkin pahenivat vuosien varrella.
- Krooninen neuropaattinen kipu meni todella vaikeaksi 2010-luvulla. Olin välillä kuukausikaupalla sairaslomilla. Vuonna 2015 minulle asennettiin neurokirurginen kipustimulaattori, mutta valitettavasti se ei tuonut kaivattua apua. Neurostimulaattori jouduttiin poistamaan 2017.
- Osatyökyvyttömyyseläkkeestä kuulin, kun olin kipupoliklinikan asiakkaana. Siellä minulla oli hyvä hoitotiimi ja eläkevaihtoehto tuli puheeksi sosiaalityöntekijän, sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa, Jaana kertoo.
- Ensin olin sairaslomalla. Hain sitten eläkettä Kevasta ja sain ensin Kevasta päätöksen osakuntoutustueksi, joka on määräaikainen osatyökyvyttömyyseläke. Kun osakuntoutustuki päättyi, Keva muutti sen osatyökyvyttömyyseläkkeeksi vuonna 2016.
Osatyökyvyttömyyseläke on mahdollistanut sen, että Jaana voi tehdä työtä osa-aikaisesti ja levätä välillä. Täysiaikainen työ olisi hänelle liian raskasta.
Mantereelta Ahvenanmaalle töihin
Jaana asuu nykyään Ahvenanmaalla Brändön saaristokunnassa, mutta käy Maarianhaminassa osa-aikatöissä.
- Muutin saareen vuonna 2016, kun sain osatyökyvyttömyyseläkkeen. Olin sitä ennen matkaillut Ahvenanmaan saaristossa ja aina pois lähtiessäni olin kateellinen niille, jotka saivat jäädä sinne. Kun tuli mahdollisuus muuttaa saareen, muutin. Alun perin oli tarkoitus olla vuosi, mutta se on venynyt nyt jo kuudeksi vuodeksi.
- Ahvenanmaahan on ruotsinkielinen alue kokonaan. Minulla ei ollut vahva ruotsi alun perin. Mutta päätin opetella kielen kunnolla, kun tänne muutin. Ajattelin, että kyllähän maahanmuuttajatkin joutuvat opettelemaan paikallisen kielen. Ja ruotsi ei ole vaikea kieli oppia, noin puolessa vuodessa opin tarpeeksi. Nyt teen jo psykoterapeutin töitä ruotsin kielellä.
Jaana kertoo, että Ahvenanmaalla on työvoimapula ja sijaisuuksia on helppo saada.
- Pääsin ensin vanhainkotiin, sitten olin mm. kaupassa, kirjastonhoitajana ja lasten iltapäivähoitajana jonkin aikaa. Lisäksi olen tehnyt sopeutumiskursseja eri potilasjärjestöille.
- Soitin sitten Ålands hälso-och sjukvårdiin ja kysyin, tarvitaanko siellä keikkalaisia psykiatrisena sairaanhoitajana tai psykoterapeuttina. Töitä löytyi ja aloitin vuonna 2017 keikkatyöt Maarianhaminassa psykiatrian osastolla. Tuolloin opettelin alan terminologiaa ruotsin kielellä. Myöhemmin olin töissä Mental Hälsa -poliklinikalla. Nykyisin työskentelen psykoterapeuttina psykiatrian poliklinikalla. Työaikani on 54 % kokonaistyöajasta.
Saaresta on hankala kulkea Maarianhaminaan päivittäin, sillä saaristolautat kulkevat Ahvenanmaan mantereelle pari-kolme kertaa vuorokaudessa, ja matkaan kuluu aikaa 2,5 tuntia per suunta. Työnantaja on järjestänyt Jaanalle asunnon työpäiviksi.
- Teen töitä torstaina ja perjantaina, pidän viikonlopun vapaata ja sitten taas töitä maanantaista keskiviikkoon, ja sen jälkeen on viikko vapaata. Näin saan rytmitettyä työviikon sellaiseksi, että siinä ei tule liian monta työpäivää peräkkäin ja saan tarvitsemaani lepoa.
Vapaa-aika kuluu saaressa
Jaana nauttii saaristoelämästä. Hänen kotinsa sijaitsee Brändössä. Kunnassa asuu noin 450 ihmistä ja siihen kuuluu lukuisia saaria.
- Kun olen saaressa, ulkoilen, teen puutarhatöitä ja luen paljon. Vietän hyvää arkea. Maisemat ovat kauniit ja sielu lepää, Jaana iloitsee.
- Minulla on kaksi hevosta vieläkin. Pystyn vähän ratsastamaan ja itse asiassa hevoset hoitavat mieltä ja kroppaa. Hevoset kulkevat itse sisään ja ulos tallista, ja niiden vedensaanti on järjestetty niin, että esimerkiksi vettä ei tarvitse kantaa, joten hoito ei ole niin raskasta. Muutenkin olen organisoinut tallityöt niin, että pystyn niitä tekemään.
- Lisäksi tapaan aikuisia lapsiani ja lapsenlapsiani, jotka asuvat Turussa.
Seuraavaksi vanhuuseläkkeelle
Jaana on syntynyt vuonna 1960, hänellä on mahdollisuus jäädä vanhuuseläkkeelle puolen vuoden päästä. Vanhuuseläkkeen määrä tulee olemaan kaksinkertainen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen verrattuna. Osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana tehdystä työstä kertynyttä uutta eläkettä voi hakea sitten, kun lopettaa työskentelyn.
Jaana suhtautuu tulevaan elämänmuutokseen ristiriitaisin tuntein.
- Koen, että on minun aikani jäädä kokoaikaeläkkeelle. Kivun kanssa eläminen on raskasta, vaikka elämä muuten olisikin mielekästä. Välillä poden hoitoväsymystä, niin kuin varmaan suuri osa kipupotilaista. Työelämässä joudun tietysti noudattamaan tiukkojakin aikatauluja, ja kipupotilaalle se on haastavaa, Jaana kertoo.
- Mutta toisaalta, pidän tosi paljon työstäni kursseilla ja psykoterapeuttina. Voin hyvin kuvitella, että jossain vaiheessa tapaisin muutamia terapia-asiakkaita ja ohjaisin jonkun kurssinkin välillä.
Terveysongelmiin kannattaa hakea apua
Jaanan neuvo terveysongelmista kärsiville on, että kannattaa hakea apua eri tahoilta. Yksin ei kannata jäädä.
- Kun kävin kipupolilla, pyysin päästä psykologille keskustelemaan ja sain apua. On järkyttävää, kun tietää elävänsä kivun kanssa koko loppuelämänsä.
- Lisäksi pitää antaa itselleen aikaa. Kannattaa opetella tekemään asioita, sillä tavalla kun sairaudeltaan pystyy. Paljon voi tehdä kaikenlaista, vaikka ei samalla tavalla kuin ennen. Pahinta on jäädä kotiin seinien sisälle.
Jaana vinkkaa myös, että nykyään on madollisuus opiskella minkä ikäisenä tahansa.
- Minulle oli hieno mahdollisuus, että sain jatkaa opintoja. Paradoksaalisesti jopa kipu mahdollisesti opiskelun ja sain mielekkään ammatin. Suosittelen miettimään omaa unelma-ammattia ja miettimään miten sitä voisi lähestyä sairaudesta huolimatta, Jaana kannustaa.
