Pandemia-ajalla ei merkittäviä vaikutuksia julkisen alan työllisyyteen

Eläkkeet Tutkimukset ja tilastot Työkyky Kestävää työelämää

Kevan selvityksen mukaan pandemia-ajalla ei ollut erityistä vaikutusta julkisen alan henkilöstön työllisyyteen tai eläkkeiden karttumiseen.

Tutkimustulosten mukaan julkisen alan henkilöstön työllisyys säilyi pandemian aikana pääsääntöisesti korkeana. Tutkimuksen tarkastelujaksolla vuosina 2019–2023 henkilöstö oli pääosin palveluksessa, ja työllisyys oli yleisin työmarkkinatila myös vuoden 2023 lopussa.

Siirtymä hyvinvointialueisiin tarkoitti kuitenkin monille työntekijöille toimenkuvan tarkistusta, mutta ammatin vaihtaminen täysin toiseen oli verrattain harvinaista keskeisillä ammattialoilla, kuten hoitoalalla, varhaiskasvatusalalla, opetusalalla ja sisäisen turvallisuuden alalla.

Hyvinvointialueilla ja turvallisuusalalla työllisen ajan osuus oli tarkastelujaksolla verrattain korkea. Hyvinvointialueilla osuus oli 75 prosenttia ja turvallisuusalalla 80 prosenttia. Kaupungeissa osuus jäi selvästi matalammaksi (55 %). Osuuksien perusteella voidaan päätellä, että kaupungeissa palvelussuhteet olivat katkonaisempia ja luonteeltaan enemmän tilapäisiä verrattuna hyvinvointialueisiin.

– Nämä eivät ole yllättäviä tuloksia, mutta myönteisenä voi pitää sitä, ettei pandemia-ajasta seurannut mitään erityistä notkahdusta työllisyyteen julkisen sektorin työvoimavaltaisilla aloilla. Voi siis olettaa, että myöskään työeläketurvan näkökulmasta pandemiasta ei ole aiheutunut merkittävää vajetta eläkkeiden karttumiseen, tilastoanalyytikko Janne Salonen toteaa.

Kevan tutkimuksessa tarkasteltiin työllisyyttä ja eläkkeelle siirtymistä tiettyjen julkisen alan työnantajien henkilöstössä vuosina 2019–2023. Tarkastelussa olivat Kevan Kestävää työelämää -hankkeessa mukana olleiden kaupunkien, hyvinvointialueiden, valtion sisäisen turvallisuuden sekä eräiden koulutusalan työnantajien henkilöstö.

Eläkkeelle siirtyminen seurailee viime vuosien trendiä

Tutkimuksessa mukana olleiden työnantajien piirissä eläkkeelle siirtymisen trendi vastaa julkisella sektorilla viime vuosina nähtyä kehitystä; vanhuuseläkkeelle siirtyneiden määrä on kasvussa ja eläköitymisikä nousussa. Kasvuun vaikuttivat erityisesti vuosia 2023 ja 2024 koskeneet työeläkkeiden indeksimuutokset.

Työkyvyttömyyseläkkeille siirtyneiden määrässä oli tarkastelujaksolla lievää vuosikohtaista vaihtelua, mutta alkavuus on jopa lievästi laskenut.

Myös tässä tutkimuksessa on nähtävissä julkiselle sektorille tyypillinen ilmiö; tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveyden häiriöt olivat yleisin työkyvyttömyyden syy. Tämä koskee erityisesti kuntoutustukia ja osatyökyvyttömyyseläkettä.
Hoitoalalla, varhaiskasvatuksessa ja opetusalalla huomio kiinnittyy työkyvyttömyyseläkkeissä erityisesti masennusperäisiin sairauksiin. Turvallisuusalalla yleisimmät syyt liittyivät tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Osatyökyvyttömyyseläkkeessä yleisimmät pääasialliset syyt liittyivät niveliin ja selkään paikantuviin sairauksiin; osakuntoututuen tai kuntoutustuen osalta taas masennukseen ja sen toistumiseen.

Sairauspoissaolot lyhytkestoisia

Saman aineiston jatkotutkimuksessa selvitettiin sairauspoissaolojen yhteyttä työmarkkinakiinnittymiseen vuosina 2019–2021.

Valtaosalla henkilöstöstä sairastaminen limittyi tarkastelujaksolla työn kanssa ja oli työkyvyttömyysriskin näkökulmasta suhteellisen harmitonta. Sairauspoissaolot olivat pääasiassa lyhytkestoisia; jaksot olivat kestoltaan tyypillisesti 1–3 päivää ja keskiarvolla mitattuna 5–6 päivää. Hoito- ja varhaiskasvatusalalla sairauspoissaoloja esiintyi luonnollisesti eniten työn luonne huomioon ottaen.

Tuloksista ei voida päätellä epidemiaan tai sen esiintymisaaltoihin liittyvää säännöllisyyttä sairauspoissaolojen esiintyvyydessä.

Pienellä osuudella tutkimusaineiston henkilöstöstä lisääntyneet sairauspoissaolot olivat yhteydessä työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeille siirtymiseen lähitulevaisuudessa. Sairauspoissaolojen kertymiseen onkin kiinnitettävä huomiota.

– Viime vuosien nopeat muutokset ovat haastaneet julkisen alan työpaikkoja. COVID19-pandemia, pula osaavasta työvoimasta ja siirtymä hyvinvointialueisiin asettivat työn tekemisen ja työkyvyn uuteen valoon. Työkyvyn johtaminen on keskiössä, jotta toimintaympäristön muutoksesta selvitään ja se voidaan kääntää työhyvinvoinniksi ja tehokkuudeksi, Janne Salonen muistuttaa.