Työkykyä kannattaa seurata ja tukea pitkäjänteisesti oli sitten kyseessä juuri työelämään astunut ammattilainen tai jo kokenut, työuran loppuvaiheessa oleva osaaja. Turun kaupungilla pyritään ennakoivalla työkykyjohtamisella vahvistamaan työhyvinvointia ja sujuvaa työtä kunkin yksilölliset lähtökohdat huomioiden uran kaikissa vaiheissa.
Kaupungin työkykyjohtamisen teemoja on kalenteroitu vuosikelloon eri kuukausille. Syyskaudella painopiste on uudelleen urautumisessa, työurajohtamisessa ja perehdytyksessä. Alkuvuodesta panostetaan erityisesti työhyvinvointikyselyihin ja kehityskeskusteluihin.
Muun muassa kyselyistä ja työterveyshuollon kautta saatavaa
tietoa seurataan kuitenkin tiiviisti läpi koko vuoden, jotta mahdollisiin haasteisiin osataan puuttua ja oikeat toimet aloittaa ajoissa. Erityisesti pitkiin poissaoloihin ja mielenterveyden aiheuttamiin työkykyhaasteisiin on kiinnitetty huomiota, kertovat henkilöstösuunnittelijat Piia Lehtisaari (kuvassa oikealla) ja Anna-Kaisa Ojala (kuvassa vasemmalla).
Työuravalmennuksesta tukea jaksamisen haasteisiin
Työuran tukeminen sen kaikissa vaiheissa on tärkeä osa työkykyjohtamista. Turun kaupungilla on räätälöity toimenkuvia ja tarjottu yksilöllistä työuravalmennusta sitä tarvitseville.
Kevan kanssa yhteistyössä toteutusta työuravalmennus-pilotista saatujen hyvien kokemusten rohkaisemana työuravalmennuksia on jatkettu myös pilotin jälkeen. Valmennusta on tarjolla työntekijöille, jotka ovat kokeneet työssään uupumisen merkkejä tai suunta työn tekemiselle omalla uralla on muuten hukassa. Valmennuksissa selvitetään työntekijän nykytilanne ja mihin kannattaa suunnata. – Kokemukset ovat olleet hyviä, ja olemme saaneet palautetta, että työntekijät ovat kokeneet mm. työn hallinnan parantuneen valmennusten myötä.
Sujuvaa työtä myös uran loppuvaiheessa
Turun kaupungin vajaasta 12 000:sta työntekijästä noin 40 % on yli 50-vuotiaita. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa lähes joka kolmas vakituinen työntekijä on eläköitymässä. Ikääntyvien työntekijöiden työurien jatkumiseen onkin kiinnitetty erityistä huomiota.
Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia hyödyntämällä ja yksilöllisten työuraa tukevien toimien avulla on pystytty tarjoamaan monille työuran loppuvaiheessa oleville työntekijöille mielekkäitä ja työkyvyn kannalta sopivaksi mitoitettuja tehtäviä. – Yksilöllisissä työkykytilanteissa meillä on käytössämme uudelleenurautumiseen kohdentuvaa määrärahaa, jota on muutamien ihmisten kohdalla hyödynnetty työuran loppupäädyn räätälöintien mahdollistamiseen, Ojala kertoo.
”Inhimillinen lottovoitto”
Monialainen organisaatio ja vahva, verkostomainen toimintatapa ovat mahdollistaneet sen, että lähtökohtaisesti koko kaupungin palvelukokonaisuudet ovat käytettävissä. Tehtäviä voi etsiä siten muualtakin kuin omalta toimialalta. Lehtisaari ja Ojala kertovat tästä rohkaisevia esimerkkejä: – Meillä lähemmäs 60-vuotias työntekijä on vaihtanut alaa: lähihoitajana toiminut työntekijä kouluttautui ja työllistyi ammatillisen kuntoutuksen kautta arkistointitehtäviin. Myös toinen lähempänä vanhuuseläkeikää oleva lähihoitaja työllistyi uuteen työhön aulapalveluihin vanhuskeskukseen ja eräs sosiaali- ja terveysalan ammattilainen sosiaalitoimialalle avustajaksi.
Ojalan mukaan usein työntekijöille itselleenkin tulee positiivisena yllätyksenä, kun voimavaroja työhön vielä on. – Koemme työntekijöiden kanssa yhdessä aitoa iloa siitä, että voi jatkaa vielä työssä. Monet ovat kommentoineet, että työssä jatkaminen haasteiden jälkeen tuntuu inhimilliseltä lottovoitolta. Se on työkykyjohtamisenkin näkökulmasta palkitsevaa.