Faktojen perässä
Työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämis- ja erityisesti niiden hylkäämisperusteista vallitsee erilaisia väärinkäsityksiä ja uskomuksia, joiden faktat eivät aina ole kohdallaan. Vakuutuslääkärijärjestelmää kohtaan tunnetaan myös epäluottamusta.
Eläkelaitoksen edustajaa julkisuudessa esitetyt väärät väittämät välillä harmittavat. Kaikki asiat eivät aina ole ihan niin kuin väitetään, eikä epäluottamukselle löydy faktapohjaa. Epäluuloja voidaan pyrkiä poistamaan avoimuudella sekä tarjoamalla keskusteluun faktoja uskomusten sijaan. Tässäpä muutamia esimerkkejä.
Miksi naapurille on myönnetty työkyvyttömyyseläke ja minulle ei, vaikka sairaus on molemmilla sama?
Työkyvyttömyys ei ole sama asia kuin sairaus. Sairaus ja sen diagnoosi voi hyvinkin olla sama kuin naapurilla, mutta työkyvyttömyys ja oikeus sen perusteella myönnettävään etuuteen määritellään yksilöllisesti kussakin tilanteessa. Mikään sairaus, vika tai vamma ei sellaisenaan ole riittävä peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen. Oleellista on se, miten sairaus vaikuttaa hakijan työkykyyn ja onko se riittävästi heikentynyt, jotta eläke voitaisiin myöntää.
Sairauden lisäksi eläkkeen myöntämiseen vaikuttavat hakijan ikä, nykyinen työ ja sen vaatimukset, aikaisempi työhistoria, koulutustausta ja asuinpaikka. Eläke on osa sosiaaliturvaa, jonka myöntämisessä painavat muutkin seikat kuin lääketieteelliset.
Päätös työkyvyttömyyseläkkeestä tehdään eläkelaitoksessa moniammatillisena yhteistyönä. Eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri, ratkaisutoiminnan asiantuntija ja ammatillisen kuntoutuksen asiantuntija sekä tarvittaessa juristi, ovat ne tahot, jotka päätöksentekoon osallistuvat.
Miten vakuutuslääkäri voi kiistää hoitavan lääkärin näkemyksen sairaudesta?
Vakuutuslääkäri ei yleensä ole eri mieltä sairaudesta ja sen diagnoosista sinänsä. Kyse on siitä, että hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin rooli eläkeprosessissa on erilainen. Hoitava lääkäri ottaa kantaa sairauteen ja sen hoitoon, toki myös sairauden aiheuttamaan työkyvyn heikentymään, ja vakuutuslääkäri puolestaan etuuden myöntämiseen tai hylkäämiseen.
Eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin on kohdeltava kaikkia eläkkeenhakijoita yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Hän ottaa kantaa satoihin eläkehakemuksiin vuodessa, joten tuntuma ja näkemys sairauksista ja niiden vaikutuksesta työkyvyn heikentymiseen erilaisissa töissä, on kattava.
Hoitavalle lääkärille taas eläkettä puoltavan lääkärinlausunnon kirjoittaminen voi osua kohdalle hyvin harvoin, eikä työkyvyn heikentymisen arvioinnista suhteessa muihin vastaaviin tapauksiin pääse muodostumaan kokemusta. Hoitavan lääkärin ei myöskään voida edellyttää tuntevan syvällisesti eläkkeen myöntämisperusteiden kiemuroita taikka ratkaisutoiminnan linjauksia.
Työkyvyttömyys on työkyvyttömyyttä, puhutaan siitä missä yhteydessä tahansa
Työkyvyttömyydelle löytyy laeissa monta eri määritelmää. Kun on kyseessä työkyvyttömyyden perusteella myönnettävä etuus ja päätös oikeudesta etuuteen, pitää työkyvyttömyyden täyttää juuri tuolle nimenomaiselle etuudelle määritellyt kriteerit.
Työkyvyttömyyseläkkeen edellyttämä työkyvyttömyys määritellään työeläkelaeissa. Sairausvakuutuksen päivärahan myöntämisen perusteena oleva työkyvyttömyys määritellään eri tavalla, tapaturmavakuutuksen työkyvyttömyyden määritelmä. On totta, että yksittäisen hakijan kannalta asia ei ole selkeä ja helposti hahmotettavissa, mutta määritelmien erot on syytä tunnista ja huomioida etuutta hakiessa.
Eläkelaitos tekee kaikkensa, jotta sen ei tarvitsisi myöntää haettua työkyvyttömyyseläkettä.
Fakta on, että ylivoimaisesti suurin osa työkyvyttömyyseläkehakemuksista päätyy myönteiseen päätökseen.
Vuonna 2018 julkisella sektorilla myönnettiin työkyvyttömyyseläke 76 prosentille hakijoista. Hylkäävän päätöksen työkyvyttömyyseläkehakemukseensa sai siis alle neljännes, noin 24 prosenttia hakijoista.
Eläkelaitoksen näkökulmasta tavoitteena on, ettei hylkääviä päätöksiä työkyvyttömyyseläkkeistä annettaisi lainkaan. Tämä tarkoittaa, että työkyvyttömyyden ennaltaehkäisemiseksi tulee tehdä töitä. Vastuu on työntekijällä itsellään, lähiesimiehellä ja työyhteisöllä, työnantajalla ja työterveyshuollolla. Kun eläkettä edeltävät vaihtoehdot on kokeiltu, hakemus on oikea-aikainen, hyvin dokumentoitu ja perusteltu, on työkyvyttömyyseläke helppo myöntää.
Eläkelaitos pyrkii omalta osaltaan ennaltaehkäisemään työkyvyttömyyttä. Keva tukee työnantajia ja työterveyshuoltoja niiden työkykyä edistävissä toimissa. Työnantajien työkykyä ylläpitävät toimet sekä varhainen tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä, puhumattakaan jokaisen omasta vastuusta työkykynsä ylläpitämisessä.
Kun työkyvyn heikentymisen uhka on jo olemassa, on eläkelaitoksella työelämästä kokonaan pois jäämiselle muitakin vaihtoehtoja tarjottavana, kuten ammatillinen kuntoutus tai osatyökyvyttömyyseläkkeet. Kaikkea työkyvyttömyyttä ei kuitenkaan voida estää. Tällöin hakijalla on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen toimeentulon turvaamiseksi.
Sivuillamme myös
- Työkyvyttömyyseläke
- Ammatillinen kuntoutus
- Blogikirjoitus: Mikä on työnantajan rooli, kun työntekijä hakee työkyvyttömyyseläkettä?
- Blogikirjoitus: Eläkepäätöksiä ja hyvää asiakaskokemusta
