Yhä useammassa julkisen alan organisaatiossa on onnistuttu vähentämään sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia

Kevan tutkimuksessa tarkastellaan työkyvyn johtamisen ja työterveysyhteistyön tilaa julkisen alan organisaatioissa.

Kevan tuoreen tutkimuksen mukaan puolessa (51 %) julkisen alan organisaatioista on onnistuttu vähentämään sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia. Osuus on kasvanut aiemmasta, sillä edellisessä tutkimuksessa vuodelta 2023 joka kolmannessa organisaatiossa henkilöstöjohto kertoi onnistuneensa vähentämään kustannuksia.

Keskeisimpinä keinoina kustannusten vähentämisessä nähdään erilaiset ennakoivat toimenpiteet, kuten esihenkilötyön ja johtamisen kehittäminen sekä varhaisen tuen mallin tehokas hyödyntäminen. Kehitystä parempaan on tapahtunut myös siinä, että henkilöstöasioista vastaavien mukaan esihenkilöille resursoidaan nyt aiempaa enemmän aikaa henkilöstöasioihin. 

Muutos on ollut suuri erityisesti hyvinvointialueilla. Niillä toiminnan vakiinnuttua alkuvuosista huomiota on kiinnitetty työkyvyn toimintatapojen rooleihin ja vastuisiin sekä esihenkilöiden kouluttamiseen.

Tutkimuksen mukaan myös ymmärrys osatyökykyisten työllistämisen tärkeydestä on vahvistunut julkisen alan organisaatioissa. Uusien tehtävien avautuessa aiempaa useammin selvitetään, onko organisaatiossa osatyökykyisiä tai uudelleensijoitusprosessissa olevia henkilöitä. 

Tutkimusjohtaja Laura Pekkarinen on tyytyväinen tuloksissa nähtyyn kehityssuuntaan.

– Työkykyjohtamisessa on otettu edistysaskeleita, ja toimenpiteet tilanteissa, joissa työkyky on vaarantunut, ovat selkeytyneet. Myös eri toimijoiden – esihenkilöiden, henkilöstöhallinnon, työsuojelun, työterveyshuollon – roolit ja vastuut on nykyisellään määritelty selkeästi valtaosassa organisaatioita, Pekkarinen sanoo.

Poissaolojen vähentämisessä riittää kuitenkin vielä tehtävää 

Myönteisestä kehityksestä huolimatta lähes joka toisessa organisaatiossa ei ole onnistuttu vähentämään sairauspoissaolokustannuksia. 

Tilastojen valossa näin on etenkin kunta-alan nuorten työntekijöiden sairauspoissaoloja tarkasteltaessa. Alle 30-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina, kun muissa ikäryhmissä ne ovat vähentyneet. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet alle 30-vuotiaiden työntekijöiden pitkien sairauspoissaolojen syynä. 

– Tiukentuvassa julkisessa taloudessa on tärkeää huomioida, että henkilöstön työkyvyttömyydestä aiheutuu julkisen alan työnantajille vuosittain yli 1,5 miljardin euron välittömät kustannukset, joista suurin osa muodostuu sairauspoissaoloista. Siksi työkykyjohtamisen käytäntöjä pitää kehittää ja tuloksekkaita keinoja jakaa laajasti. Tässä työssä Keva on julkisen alan organisaatioiden tukena, Pekkarinen kertoo.

Työkyvyn suunnitelmallisessa johtamisessa suurta vaihtelua – ennakoiva toiminta uupuu usein 

Työkykyjohtamisen edistysaskeleista huolimatta organisaatioiden välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suunnitelmallisesti työkykyä johdetaan.

Julkisen alan organisaatioissa ylin johto asettaa verrattain harvoin tavoitteita ja käsittelee työkyvyn tilan mittareita johtoryhmissä. Vaikka työkyvyttömyyden kustannusten seuranta on monessa organisaatiossa säännöllistä, ei sen perusteella kuitenkaan tehdä suunnitelmia työkyvyttömyyden vähentämiseksi. 

Työkykyjohtamisessa on edistytty erityisesti tilanteissa, joissa työkyky on vaarassa heikentyä, ja organisaatioissa on melko yhtenäisesti käytössä työkyvyn reagoiva, varhainen tuki. 

Sen sijaan ennakoivan toiminnan kehitys on ollut epätasaista. Ennakoiva työkykyjohtaminen ja käytännön tukitoimet, kuten työkierto, ovat harvinaisia, vaikka niitä tarvittaisiin erityisesti mielenterveyden tukemisessa varhaisessa vaiheessa.

– Työyhteisöjä ovat kuormittaneet viime vuosina koronapandemian lisäksi erilaiset toimintaympäristön muutokset, hallintouudistukset, säästötoimenpiteiden aiheuttamat muutosneuvottelut sekä henkilöstön ikärakenteen aiheuttamat paineet. Nyt tarvitaankin erityistä panostusta ennakoivampaan työkyvyn johtamiseen koko organisaatiossa, esihenkilöiden toiminnan tukemista sekä aktiivista tukea myös työterveyshuollolta, painottaa Pekkarinen.

Työterveyshuollossa tunnistetaan työkyvyttömyysriski aiempaa paremmin 

Tutkimustulosten perusteella työterveyshuolto tuottaa aiempaa useammin ajantasaista tietoa henkilöstön työkyvystä organisaation käyttöön ja tunnistaa työkyvyttömyysriskissä olevat henkilöt. Tietoa katsotaan hyödynnettävän yhteistyössä hyvin. 

Työterveyshuollon toivotaan kuitenkin ottavan aiempaa useammin myös kantaa työntekijän jäljellä olevaan työkykyyn ja sen edellyttämiin muutoksiin työssä sekä aktiivisempaa yhteydenpitoa esihenkilöihin havaitessaan työkyvyn vaarantumisen uhkaa. Esihenkilöiden oma aktiivisuus ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon tilanteissa, joissa työntekijän työkyky on vaarantunut, on entisestään parantunut kahden vuoden takaisesta.

Tutkimusraportti: Työkykyjohtaminen ja työterveysyhteistyö julkisella alalla vuonna 2025 (pdf)

Tutustu tutkimustuloksiin myös Keva tutkii -verkkosivulla.

Lisätiedot:

Laura Pekkarinen, tutkimusjohtaja, p. 040 574 1803, laura.pekkarinen(at)keva.fi