Katse työkykyjohtamisessa sisältöön, ei seiniin
Seuraa ajatusleikki: Miten kävisi paperitehtaan johtajalle, jos hän olisi kiinnostunut koneen sijaan tehtaan seinistä? Tehtaan seinät kiiltäisivät uudesta maalista, tehdassali olisi siisti ja muutenkin kaikki olisi päällisin puolin kunnossa. Paperikoneen huolto-ohjelma olisi sen sijaan jäänyt toteuttamatta, huoltotoimien laiminlyönti näkyisi lisääntyneinä tuotantokatkoina ja tehtaan tuotantokapasiteetin uudistamisohjelma olisi jäänyt laatimatta.
Uskallan väittää, että suomalaisen kuntaorganisaation työkykyjohtaminen näyttää usein entiseltä paperitehtaalta ja sen johtamiselta.
Perustan väitteeni akateemiseen lisensiaattitutkimukseeni, joka tarkastettiin helmikuun alussa. Tutkimuksessa tarkastelin 47 suurimman kuntaorganisaation työkykyjohtamista, työkyvyn tukemista, työterveysyhteistyötä ja työkyvyttömyyden kustannuksia. Aineisto edustaa 290 000 kunta-alan työeläkevakuutettua eli hieman yli puolet Kevan vakuuttamista henkilöasiakkaista.
Tutkimuksen havainnot eivät ole mukavaa luettavaa:
- Strategisessa henkilöstöjohtamisessa on runsaasti kehitettävää. Tavoitteita asetetaan yleisesti, mutta mittaaminen ja mittarit ovat harvinaisempia. Kehittämistarpeita on osaamiskartoituksissa ja henkilöstönäkökulman sisällyttämisessä strategioihin.
- Työkyvyn johtaminen ei usein ole strategista. Kehitettävää on sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvissä tavoitteissa, seurannassa, syiden tunnistamisessa ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Yksittäisiä työkyvyn tukemisen toimenpiteitä kuitenkin tehdään. Osatyökykyisille luodaan uudelleensijoitusmahdollisuuksia yli toimialarajojen ja työkyvyn tuen toimintamallien laatiminen on vakiintunutta.
- Suuri haaste on lähiesimiesten koulutus ja toiminta mallien osoittamalla tavalla. Kaikissa suurissa kuntaorganisaatioissa ei ole työkykykoordinaattoria. Lähiesimiesten sijaan toimiala- ja linjajohto saavat varsin hyvin tietoa sairauspoissaoloista, työhyvinvoinnin tilasta ja eläkkeelle siirtymisestä. Haasteita on tälläkin ryhmällä työkyvyttömyyteen ja eläkkeisiin liittyvissä kustannustiedoissa. Lähiesimiehiltä puuttuvat usein myös jatkuvan seurannan välineet esimerkiksi sairauspoissaoloihin liittyen.
- Työterveysyhteistyö onnistuu erityisesti yksilötyöhön ja työkykyyn liittyvissä asioissa. Haasteita on strategisessa kumppanuudessa ja organisaatioiden toimintaympäristön muutokseen liittyvässä tuessa. Yhteistyön vaikuttavuutta arvioidaan vaihtelevasti. Paitsi raportoinnissa, myös tiedon hyödyntämisessä on haasteita. Arviot työterveysyhteistyön onnistumisesta vaihtelevat osapuolten kesken.
Katse hintalappuun
Tarkasteltujen organisaatioiden työkyvyttömyyden suorat kustannukset ovat vuosittain noin puoli miljardia euroa. Organisaatioiden palkkasummasta se on keskimäärin noin 5 prosenttia ja noin 1500 euroa työntekijää kohden.
Mielenkiintoinen havainto on, että kuntien ja kaupunkien kustannukset ovat sote-organisaatioita korkeammat, vaikka organisaatioiden ja henkilöstön erilaiset rakenteet ovat huomioitu. Esimerkiksi organisaatiota ympäröivä alueellinen sairastavuus tai organisaation koko eivät itsenäisesti selitä kustannuksia. Usein matalampia kustannuksia selittävätkin keskimääräistä parempi johtaminen ja prosessien toimivuus.
Jatkotutkimuksiin aihetta
Tutkimus herätti monia jatkotutkimuksen aiheita. Kuten esimerkiksi se, että työkyvyttömyyden kustannukset ja erilainen työkyvyn tukeminen eivät ole suoraviivaisessa yhteydessä keskenään. Pikemminkin matalimpien ja korkeimpien kustannusten organisaatiot muistuttavat johtamiseltaan ja prosesseiltaan toisiaan.
Toiseksi, mitä konkreettisemmasta työkyvyn tukemisen toimenpiteestä on kyse, sitä johdonmukaisempi on yhteys kustannuksiin. Esimerkiksi työterveyshuollon toteuttama osatyökykyisen hoidon ja kuntouksen koordinointi ovat yhteydessä matalimpiin kustannuksiin.
Kolmanneksi toimiala- ja linjajohdon tiedonsaanti eläkemaksujen kohdentumisesta selittää matalampia kustannuksia. Neljänneksi työterveyshuollon toiminta on sitä aktiivisempaa ja toimintaan ollaan sitä tyytyväisempiä, mitä korkeampia ovat työkyvyttömyyden kustannukset.
Ennen jatkotutkimuksia, näiden havaintojen valossa, voidaan kuitenkin jo kysyä – olisiko kuntaorganisaation työkykyjohtamisessa syytä keskittyä seinien sijaan sisältöön? Sote- ja maakuntauudistus varmasti muuttavat seiniä - mutta miten käy sisällön?
