Raiteiltaan mennyt väestökehitys

Tulevan väestökehityksen ennakointi on mahdotonta johtuen maahanmuuton ja syntyvyyden voimakkaasta vaihtelusta. Tarkan ennustamisen sijaan olisi parempi keskittyä miettimään, kuinka kehitykseen voidaan vaikuttaa ja kuinka muutoksiin sopeudutaan.

Suomen väestökehitys vaikutti vielä muutaman vuosi sitten suhteellisen vakaalta.

Suurten ikäluokkien olemassaolo ja eläkkeelle siirtyminen olivat hyvin tiedossa. Elinajan odotteen uskottiin jatkavan tasaista kasvuaan. Syntyvyys oli riittämätöntä mutta kuitenkin varsin vakaalla uralla. Samoin ajateltiin Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta. Näiden yhdistelmänä päädyttiin tulevaisuuskuvaan, jossa väestön kasvu loppuisi jossain vaiheessa ja vanhushuoltosuhde kasvaisi, mutta kokonaisuudessaan väestö pysyisi suhteellisen vakaana.

Edellinen eläkeuudistus valmisteltiin näissä tunnelmissa vuonna 2014. Tämän jälkeen jouduttiin kuitenkin havahtumaan jyrkästi laskevaan syntyvyyteen. Kehitys alkoi vuonna 2012 ja on nyt jatkunut jo 12 vuotta.

Syntyvyys on painunut alemmaksi kuin koskaan kuviteltiin. Ilmiön syitä ei tunneta, mutta samansuuntaista kehitystä voidaan havaita kaikkialla maailmassa.

Pian voitiin laskea, että tällä menolla nykyinen kantaväestö (eli Suomessa tällä hetkellä asuvat noin 5,6 miljoonaa ihmistä) supistuisi ilman maahanmuuttoa alle kahteen miljoonaan vuosisadan loppuun mennessä. Tästä aiheutuvat moninaiset haasteet olisivat suuret.

Hyvinvointipalveluiden ja eläkkeiden rahoitus olisi vuosisadan jälkipuoliskolla hyvin hataralla pohjalla. Tämän ongelman ratkaisemiseksi Orpon hallitus antoi eläkejärjestelmän uudistamista koskevan neuvottelutavoitteen työmarkkinajärjestöille.

Suomeen kohdistunut maahanmuutto on kasvanut voimakkaasti

Samaan aikaan kun huoli alentuneesta syntyvyydestä on levinnyt laajempaan tietoisuuteen, on Suomeen kohdistunut maahanmuutto kasvanut voimakkaasti.

Aluksi luultiin, että kyse olisi Ukrainan sotapakolaisista, mutta vähitellen on havahduttu siihen, että kyseessä on voimakas ja organisoitu ulkomaisen työvoiman rekrytointi. Muutaman viime vuoden maahanmuuttoluvut ovat olleet korkeampia kuin koskaan ennen.

Tapana on ollut, että Tilastokeskuksen virallinen väestöennuste luo pohjan tulevaisuutta koskeville kehitysarvioille.

Niin kauan kuin Suomeen kohdistunut maahanmuutto oli tasaista, trendikehitykseen perustuva väestöennuste tuotti arvion samanlaisen tasaisen kehityksen jatkumisesta. Nettomaahanmuuttoennuste oli pitkään 15 000 henkeä vuodessa eikä ennustetta juurikaan kritisoitu.

Tänä syksynä Tilastokeskus laati uuden väestöennusteen samaan tapaan kuin aiemmin. Viime vuosien kohonnut maahanmuutto näkyy väistämättä ennusteessa, joka ennakoi nettomaahanmuuton olevan jatkossa 42 000 henkeä vuodessa.

Seuraavan 75 vuoden aikana näin laaja maahanmuutto tarkoittaisi yli 3 miljoonan ihmisen maahanmuuttoa Suomeen. Jos näin kävisi, väkiluku pysyisi korkeana syntyvyyden laskusta huolimatta ja vanhushuoltosuhde olisi alempi.

Tällainen väestönkehitys korjaisi useimmat talouden ja sosiaaliturvan rahoituksen ongelmat. Eläkemaksuja ei tarvitsisi nostaa vaan niitä voitaisiin alentaa.

Kuinka kehitykseen voidaan vaikuttaa ja muutoksiin sopeutua

Maahanmuuton ja syntyvyyden voimakkaat vaihtelut osoittavat, että tulevan väestökehityksen ennakointi on mahdotonta. Tarkan ennustamisen sijaan olisikin parempi keskittyä miettimään, kuinka kehitykseen voidaan vaikuttaa ja kuinka muutoksiin sopeudutaan.

Maahanmuuttoon voidaan vaikuttaa maahanmuuttopolitiikalla ja talouspolitiikalla. Talouden kasvu luo kysyntää työvoimalle, joka puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia maahanmuuttajille.

Syntyvyyteen vaikuttaminen on vaikeampaa, koska emme tunne syitä sen laskuun. Voisi kuitenkin kuvitella, että talouden ja työllisyyden kasvu loisi mahdollisuuksia myös perheiden perustamiselle.

Eläkejärjestelmässä olisi syytä harkita väestötekijöihin perustuvia automaattisia vakauttajia. Nykyinen elinaikakerroin on esimerkki tällaisesta vakautusmekanismista, joka reagoi elinajan odotteen kehitykseen.

Eläkeiän kehitys on myös sidottu elinajan ja työuran pituuden kehitykseen. Eläkejärjestelmä voisi jatkossa pyrkiä jollain tavalla huomioimaan myös maahanmuutosta ja syntyvyydestä riippuvan huoltosuhteen kehityksen.

Epävarmojen ennusteiden sijaan voisimme yrittää sopeutua toteutuneeseen kehitykseen.