Viisi sitkeää myyttiä, jotka estävät korvaavan työn hyödyntämistä

Korvaavassa työssä työntekijä tekee väliaikaisesti terveydelleen sopivia tehtäviä silloin, kun sairaus tai tapaturma estää tavanomaisen työn tekemisen. Korvaavalla työllä on paitsi tutkitusti kuntouttava vaikutus, sen avulla voidaan vähentää työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.

Korvaava työ voi parhaimmillaan tukea työkykyä ja työhön paluuta ja auttaa säilyttämään yhteyden työyhteisöön. Monista hyödyistä huolimatta korvaava työ ei ole työpaikkojen keinovalikoimassa. Tässä blogikirjoituksessa pureudutaan yleisimpiin korvaavaan työhön liittyviin myytteihin ja siihen, miten ne voi murtaa.

1. Myytti: Kun korvaavan työn ohje on intrassa, toimintamallia aletaan käyttää

Korvaavan työn toimintamallin julkaiseminen ei vielä tarkoita, että työ olisi valmis. Toimintamalli voi olla kirjattuna organisaation ohjeissa kauankin, mutta ei silti johda ohjeen mukaiseen toimintaan. Ratkaisevaa ei olekaan se, kuinka kauan malli on ollut olemassa, vaan se, kuinka hyvin se on juurtunut osaksi työkyvyn tukemista. 

Toimintamalli muuttuu käytännöksi vain, jos sen käyttöä tuetaan pitkäjänteisesti. Pelkkä ohje ei vielä muuta toimintatapoja.

Määrittele täsmällisesti, mitä korvaavalla työllä omassa toiminnassa tarkoitetaan. Korvaavasta työstä käytetään usein jopa saman organisaation sisällä erilaisia käsitteitä ja määritelmiä. Määrittelyyn pitää sisältyä myös yhteisesti sovittu prosessi: milloin korvaavaa työtä voidaan hyödyntää, miten asia otetaan puheeksi, kuka tekee mitä ja mistä saa tarvittaessa tukea. Yksikään toimintamalli ei muutu käytännön teoiksi, jos ihmiset puhuvat eri asioista tai eivät ymmärrä, miten pitäisi ja saisi toimia.

Rakenna toimintamalli yhteistyössä johdon, henkilöstöhallinnon, henkilöstön, työsuojelun ja työterveyshuollon kanssa. Eri toimijoiden osallistuminen tekee mallista toimivamman ja työhön liittyvät käytännön tosiasiat tulevat huomioiduiksi eri näkökulmista. Yhteisesti suunniteltu malli hyväksytään ja siihen on helpompi sitoutua. 

Johda toimintamalli osaksi käytännön työtä. Esittele korvaavan työn toimintamalli henkilöstölle esihenkilöiden kautta. Tee toimintamalli tutuksi koulutuksella, keskustelulla ja toistuvalla viestinnällä. Esihenkilöiden perehdytys ja säännölliset esihenkilötilaisuudet tukevat toimintatavan juurtumista. Varmista lisäksi, että korvaavan työn toimintamallia johdetaan ja seurataan kaikilla organisaation tasoilla yhteisten periaatteiden mukaisesti. 

Toimintamalli on juurtunut arkeen vasta, kun työntekijä ja esihenkilö osaavat toimia työkyvyn tilapäisesti muuttuessa.

2. Myytti: Esihenkilö kyllä keksii sopivan korvaavan työn tehtävän, kun tilanne sitä vaatii

Esihenkilöillä on keskeinen rooli korvaavan työn toteuttamisessa, mutta heitä ei pidä jättää ratkaisemaan tilanteita yksin. Työkyvyn muutoksen puheeksi ottaminen, työn kuormitustekijöiden tunnistaminen ja sopivien korvaavan työn löytäminen voivat tuntua haastavilta, etenkin jos korvaavan työn tilanteita tulee harvoin vastaan. 

Tarjoa esihenkilöille käytännön esimerkkejä korvaavan työn käytöstä omassa organisaatiossasi ja tukea työkyvyn keskusteluihin. Lisäksi nimeä henkilö tai taho, jolta voi tarvittaessa pyytää neuvoa.

Ideoikaa korvaavan työn työtehtäviä etukäteen. Esihenkilöiden kannattaa käydä korvaavan työn toimintamallia läpi työyhteisönsä kanssa ja varata aikaa erilaisten työtehtävien ideoimiseen yhdessä. Sopiva korvaavan työn tehtävä ei ole aina uusi tai erikseen rakennettu, vaan se voi löytyä myös työyhteisön arkisista ja tarpeellisista töistä, joihin ei tavallisesti ole riittävästi aikaa. 

Esihenkilön tehtävänä ei ole keksiä täydellistä ratkaisua, vaan käynnistää keskustelu, koota tarvittavat tahot mukaan ja etsiä yhdessä työntekijän kanssa turvallinen ja työkykyä tukeva tapa jatkaa työssä. 

3. Myytti: Työntekijät eivät halua korvaavaan työhön

Kielteinen suhtautuminen korvaavaan työhön voidaan helposti tulkita haluttomuudeksi tai vastahakoisuudeksi. Taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi epäselvyys siitä, mitä korvaava työ oikein tarkoittaa tai huoli siitä, kyseenalaistetaanko työntekijän sairauspoissaolon tarve. 

Varmista, että toimintamalli on kaikille selkeä ja ymmärrettävä. Se vähentää epävarmuuksia. Huolehdi, että henkilöstö tietää, mitä korvaavalla työllä tarkoitetaan, miten prosessi etenee ja miten työntekijän työkyky siinä huomioidaan. 

Huolehdi avoimesta ja turvallisesta työilmapiiristä. Onnistunut korvaavan työn hyödyntäminen edellyttää työpaikalla sellaisia olosuhteita, joissa työntekijä uskaltaa tuoda esiin omat rajansa ja voi itse ottaa korvaavan työn mahdollisuuden puheeksi.

Työntekijän mahdollinen kielteinen reaktio ei välttämättä kohdistu itse korvaavaan työhön, vaan epäselvään prosessiin. Avoin ja turvallinen keskustelukulttuuri sekä ymmärryksen ja tiedon varmistaminen vähentävät epävarmuuksia.

4. Myytti: Korvaava työ sopii vain tuki- ja liikuntaelinvaivoihin 

Mielenterveyden haasteisiin liittyvä korvaavan työn järjestäminen koetaan usein haastavammaksi kuin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin liittyvä korvaavan työn järjestäminen. Fyysisen vaivan osalta on helpompi tunnistaa, miksi esimerkiksi nostamista, liikkumista tai tiettyä työasentoa tulee välttää.

Tunnista kuormitustekijät ja muokkaa työtä. Mielenterveyden haasteissa kuormitustekijät voivat olla vaikeammin havaittavia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä voitaisi silti tunnistaa ja tukea korvaavan työn keinoin. Tällöin muokkauksen kohteena voivat olla esimerkiksi epäselvät tavoitteet, keskeytykset, ennakoimattomuus tai sosiaalinen kuormitus. Varhaisessa vaiheessa oikein kohdennettu muutos työssä voi mahdollistaa työssä jatkamisen.

Toimi ajoissa ja ennakoiden. Korvaava työ tukee työkykyä parhaimmillaan silloin, kun sitä hyödynnetään riittävän varhain. Mitä aikaisemmin kuormittavat tekijät tunnistetaan, sitä helpommin korvaavaa työtä tai työn sisältöä voidaan mukauttaa niin, että työntekijä pystyy jatkamaan työssä. 

Korvaavan työn soveltuvuutta ei ratkaise sairausperuste, vaan työntekijän yksilöllinen tilanne ja jäljellä oleva työkyky. Niiden tunnistaminen edellyttää esihenkilön ja työntekijän välistä avointa keskustelua sekä rohkeutta ottaa työkyvyn muutokset ajoissa puheeksi. 

5. Myytti: Korvaava työ edellyttää aina työterveyslääkärin arviota

Aloitteen korvaavaan työhön ei tarvitse tulla työterveyshuollosta. Usein tärkein lähtökohta on työntekijän ja esihenkilön välinen varhainen keskustelu siitä, mikä työssä on mahdollista ja mitä työkyvyn tukemiseksi tulisi muuttaa. 

Hyödynnä työterveyshuollon tai henkilöstöhallinnon asiantuntemusta silloin, kun tilanteessa tarvitaan esimerkiksi terveydellisten rajoitteiden tarkempaa arviointia tai tukea sopivien järjestelyiden löytämiseen. Korvaavan työn mahdollisuus voi jäädä käyttämättä tai käynnistyä liian myöhään, jos organisaatiossa korvaavan työn tilanteet viedään aina työterveyshuollon käsiteltäviksi. 

Työterveyshuolto ja henkilöstöhallinto tukevat prosessissa tarvittaessa, mutta käytännössä toimiva ratkaisu löytyy usein siellä, missä työ tunnetaan parhaiten: työntekijän ja työyhteisön arjessa.

Tässä blogikirjoituksessa käsitellyt myytit on sovellettu korvaavan työn selvitykseen liittyvien julkisen alan työnantajien haastatteluiden pohjalta. Kevan Oppimisympäristössä julkaistaan syksyn 2026 kuluessa selvitystyön tuloksena syntynyt ohjemateriaali työnantajille korvaavan työn käyttöön. 

Sivuillamme myös

• Tietosivu: Työkykyjohtamisen tuki
• Blogikirjoitus, Kaisa Hakkarainen: Joustava työ auttaa jaksamaan
• Asiakkaat kertovat -artikkeli: Porissa työkykyjohtaminen rakentuu pitkäjänteisestä ja käytännönläheisestä yhteistyöstä