Blogi 3.2.2023 Olli Viljanen

Yksilöä suurempi työkykyjohtaminen

Työkyky Kestävää työelämää
Työkyky Kestävää työelämää

Työelämässä on hädin tuskin selvitty koronasta, kun seuraava epidemia jo odottaa kulman takana. Työuupumusepidemia on tosin puhjennut jo vuosia sitten, mutta yhdistettynä laaja-alaiseen työvoimapulaan on tilanne kehittynyt monella alalla kriittiseksi. Työkykyjohtamisen uudet keinot ja näkökulmat ovat kipeästi kaivattuja.

Työkykyjohtaminen perinteisesti painottaa erityisesti esihenkilön yksilövastuuta. Hyvät suunnitelmat joko kilpistyvät esihenkilöön tai heräävät hänen ansiostaan henkiin. Perinteiset tavat kohtaavat kuitenkin nykypäivän haasteita.

Koronan monet vaikutukset, työvoimapula ja mielenterveyshaasteiden korostuminen mutkistavat esihenkilön työkykyjohtamista. Mielenterveyskysymyksissä varhainen havaitseminen vaikeutuu entisestään ja usein ongelmat tulevat esihenkilön pöydälle, kun ne ovat jo liian pitkällä. Painopisteen siirtäminen ennakoivaan työkykyjohtamiseen ei kuitenkaan ongelmitta onnistu, esimerkiksi silloin kun päivittäisen työvoiman löytäminen vie esihenkilön huomion.

Vaikka työkyvyn ylläpitämisen vastuuta on esihenkilön lisäksi myös työntekijällä itsellään, on kumpi tahansa yksilönä liian pieni yksikkö työkykyyn vaikuttavien ilmiöiden taltuttamiseen. Työelämässä elämme sidoksissa kollegoihin, asiakkaisiin, työn vaatimuksiin ja organisaation sekä lainsäädännön rakenteisiin. .

Yhteisön työkykyosaaminen

Siitä mihin yksilön vaikutusvalta päättyy, alkaa yhteisön kantokyky. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet organisaatiokulttuurin ja ympäröivän yhteisön vaikutuksen juuri työntekijöiden mielenterveyteen.

Esihenkilösidonnaisuus saattaa vaan peittää alleen yhteisön työkyvyn kannattelun potentiaalia. Jos varhainen tuki ja puheeksi ottaminen pakotetaan pääosin esihenkilön suljetun oven taakse, ei yhteisön kyky ennakoida, ymmärtää ja torjua työkyvyttömyysriskejä yhdessä, voi kehittyä.

Samaan aikaan kiinnostus yhteisöohjautuvuutta kohtaan kasvaa - miltä näyttäisi yhteisön työkykyosaaminen? Miten työn ja kuormituksen hallintaa voitaisiin johtaa työpaikoilla jaetusti, koko yhteisön voimin?

Vaikka yhteisöohjautuvuus ei tarjoaisikaan ihmelääkettä, on osallisuuden hyöty silti kiistaton. Tutkimusten mukaan osallistumismahdollisuuksien puute voi nimittäin olla työkyvyn kannalta jopa suurempi riskitekijä kuin yksilön elämäntavat. Henkinen työkyky näyttäisikin elävän syvällä vaikutusmahdollisuuksien ja osallisuuden kulttuurissa.

Kestävää työelämää yhteisö kerrallaan

Kestävän työelämän tekemiseen tarvitaan kaikkia toimijoita työsuojelusta ylimpään johtoon ja eläkevakuuttajista työterveyshuoltoon. Tämä eri toimijoiden moninäkökulmainen yhteistyö jää kuitenkin vajaaksi ilman henkilöstön tarjoamaa arjen realismia ja työyhteisötason ratkaisuja.

Kevan Kestävää työelämää -hankkeessa on muun muassa ryhdytty selvittämään kokemuksia varhaiskasvatusalan eri toimijoilta, jotta työkykyratkaisut perustuvat arjen ymmärrykseen. Blogikirjoitus aiheesta, Miia Haverinen: Palvelukehityskin on parempaa yhdessä

Henkilöstön rinnalla esihenkilön rooli tulee jatkossakin olemaan keskeinen, mutta ajanpuute haastaa osaamisen kehittymisen. Ajasta ja paikasta riippumaton digitaalinen oppiminen tarjoaa osaltaan helpotusta.

Kestävää työelämää -hankkeen työkykyjohtamisen osaamisen kehittämisen projektissa tulemmekin kokeilemaan uudenlaisia digioppimisella höystettyjä osaamisen kehittämisen malleja sekä esihenkilö- että työyhteisötasolla. Mallit voidaan lopuksi jakaa koko julkiselle sektorille Kevan Oppimisympäristön ja verkostojen kautta.

Matkan varrella näemme, millaisia ratkaisuja näihin suuriin, julkisen sektorin työkyvyn kokoisiin, kysymyksiin löydämme!


Aiheesta lisää


 

Kirjottaja Olli Viljanen
Olli Viljanen Kirjoittaja toimi projektipäällikkönä Kestävää työelämää -hankkessa

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu kunta-alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Uusimmat kirjoitukset

Lue lisää blogikirjoituksia